Olen kirjoittanut aiemmin Bernhard Schlinkin uudemmasta kertomuskokoelmasta Sommerlügen. Siinä yhteydessä kirjoitin Schlinkistä vähän enemmänkin. Liebesfluchten on Schlinkin ensimmäinen kertomuskokoelma ja se on suomennettu nimellä Neuvoton sukupolvi. Liebesfluchten on vaikea suomentaa kirjan nimeksi, sillä tässä se tarkoittaa sekä rakkauteen pakenemista että rakkaudesta pakenemista. Suomenkielinen nimi viittaa historian vaikutukseen saksalaisten elämässä, ja Schlink onkin parhaimmillaan kertomuksissa, joissa ihmissuhteiden taustalla on Saksan historia.
Kokoelman ylivoimaisesti paras kertomus on sen ensimmäinen, Tyttö ja sisilisko. Siinä on samanlaista salaperäistä viehätystä kuin Lukijassa. Taustakin on sama eli toinen maailmansota ja juutalaisten kohtalo. Kertomuksen nimi viittaa tauluun, joka on oikeasti olemassa. Taulun löytää ainakin, jos hakee netistä saksalaisella nimellä Das Mädchen mit der Eidechse. Kertomuksessa Der Seitensprung (syrjähyppy) käsitellään ystävyyttä yli Länsi- ja Itä-Saksan rajan ja kipukohtana on yhden päähenkilön toimiminen Stasin tiedonantajana. Yhdessä tarinassa saksalainen mies ja yhdysvaltalainen juutalaisnainen, jonka sukulaisia kuoli Auschwitzissa, yrittävät seurustella.
Kaikissa kertomuksissa ei ole mukana Saksan historiaa, vaan ne käsittelevät ihmissuhteita yleensä. Minusta Schlink kirjoittaa viisaasti ja tarkasti havainnoiden. Hän kirjoittaa mustasukkaisuudesta, rakkauden haipumisesta, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta. Viimeinen tarina Die Frau an der Tankstelle (nainen huoltoasemalla) on niin koskettava, että sen loppuratkaisun lähestyessä sydän alkaa lyödä nopeammin.
Suomenkielisestä kirjasta löytyy arvio ainakin Satun luetuista.
Bernhard Schlink: Liebesfluchten
Diogenes Taschenbuch 2001. 308 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.