Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Eloonjäänyt löytyi yhdestä joulun lahjapaketista. Kirjan alku on julma, kun kerrotaan kolmesta lapsesta, joiden sijaisperheet murhataan. Lasten välinen yhteys on siinä, että heidän alkuperäinen perheensäkin on murhattu. He ovat jo toiseen kertaan ainoita eloonjääneitä. Lapset sijoitetaan turvaan erikoislaatuiseen koulukotiin Evensongiin, jossa sekä opettajat että oppilaat ovat menettäneet läheisiään väkivallan vuoksi. Evensong on goottilaiseen tyyliin rakennettu linna, joka toi minulle mieleen Tylypahkan, vaikka siellä ei harjoitettukaan taikoja. En päässyt irti Tylypahka-ajatuksesta koko kirjan aikana, mikä vähän häiritsi.

Lasten tapausta tutkivat etsivä Jane Rizzoli ja oikeuslääkäri Maura Isles, joka sattuu olemaan Evensongissa tapaamassa yhtä oppilasta (eli Juliania, joka on esiintynyt aiemmin  Jääkylmässä, jota en ole lukenut). Koko kirjan ajan annetaan ymmärtää, että taustalla on jotakin todella pahaa. Luotuihin odotuksiin nähden loppuratkaisu on laimea.

Eloonjääneestä voi sanoa kliseisesti, että se on sujuva ja ammattitaitoinen. Luen paljon jännityskirjoja, mutta pidän enemmän perinteisistä kuka-sen-teki -salapoliisikirjoista ja pohjoismaisista (tai pitäisikö sanoa ruotsalaisista) yhteiskunnallisista dekkareista. Gerritsenin kirja tuo mieleen tv:n poliisisarjan jakson. Eloonjääneen lukee muutamassa tunnissa, mutta sen luultavasti unohtaa pian. Unohtamisesta kertoo jotain, että en ollut edes varma, olinko lukenut Gerritseniltä mitään aiemmin, muistelin hämärästi, että ehkä jotakin. Kirjahyllystä löytyikin Luutarha, joululahja vuodelta 2008.

Yksi pieni huomautus käännöksestä: Sivulla 218 puhutaan angulaarisesta momentista. Englanniksi termi on angular momentum, mutta suomeksi liikemäärämomentti.

Leena Lumi on paneutunut tähänkin Gerritsenin kirjaan perusteellisemmin.

Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Otava 2012, 347 s.

Englanninkielinen alkuteos Last to Die, 2012