Lainasin tämän kirjan ystävältäni, koska halusin
jouluksi jotakin helppolukuista, mutta ei kuitenkaan tyhjänpäiväistä. Kirjoitan
lyhyesti, koska Piioista on kirjoitettu kovin monessa blogissa (googlaamalla
löytyy).
Piiat kertoo mustien kotiapulaisten ja heidän
valkoisten isäntäperheidensä suhteista 60-luvun Jacksonissa, Mississippissä.
Kertojanääniä on kolme. Aibileen on kokenut, isäntiensä pikkulapsia rakastava
kotiapulainen. Hän on menettänyt aikuisen poikansa työtapaturmassa muutama
vuosi aiemmin. Minny on toinen kotiapulainen, suurperheen äiti, jonka juoppo
aviomies on väkivaltainen. Hän on paha suustaan ja on siksi saanut potkut
monesta perheestä. Skeeter on valkoinen. Hänellä on yliopistotutkinto, mutta ei
aviomiestä. Hän haluaa toimittajaksi ja kirjailijaksi, mutta on jämähtänyt
turhautuneena vanhempiensa puuvillaplantaasille.
Skeeter saa idean. Hän aikoo kirjoittaa kirjan,
jossa kerrotaan, millaista on olla musta kotiapulainen. Ajatus on vaarallinen
60-luvun Mississippissä, jossa rotuerottelu on voimissaan ja jossa mustien
kansalaisoikeustaistelu on käynnissä. Aibileen suostuu auttamaan Skeeteriä
kirjoittamisessa. Minnyn jälkeen joukko muita kotiapulaisia antaa kertomuksensa
heidän käyttöönsä.
Jälkisanoissaan Stockett korostaa, että kirja on
fiktiota. Hän kuitenkin viittaa moneen todelliseen henkilöön ja tapahtumaan,
esimerkiksi Rosa Parksiin ja Mississippin yliopiston ensimmäiseen mustaan
opiskelijaan. Minun ikäisestäni lukijasta tapahtumat eivät edes tunnu
kaukaisilta, vaikka olinkin 60-luvun alussa niin pieni, etten tiennyt mitään
Yhdysvaltojen levottomuuksista. Kehitystä on onneksi tapahtunut, kuten Skeeter
aavistelee kuullessaan autoradiosta ensimmäistä kertaa Bob Dylanin laulavan.
”Se on parasta mitä olen koskaan kuullut.
…you’ll sink like a stone
For the times they are a’changin’.
Metallinen ääni kertoo minulle että laulajan nimi on Bob Dylan, mutta kun seuraava kappale alkaa, signaali haipuu. Nojaan taaksepäin istuimellani ja tuijotan kaupan tummia ikkunoita. Tunnen selittämättömän helpotuksen aallon. Aivan kuin olisin juuri saanut viestin tulevaisuudesta.”
Piiat on niitä kirjoja, jonka lukee nopeasti,
koska haluaa tietää, miten Aibileenille, Skeeterille ja Minnylle käy. Se on
hyvä esimerkki viihdyttävästä kirjasta, jonka merkitystä nostaa taustalla oleva
vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Kathryn Stockett: Piiat
Suomentanut Laura Beck
WSOY Pokkari 2011, 604 s. Ilmestynyt suomeksi
ensimmäisen kerran 2010.
Englanninkielinen alkuteos The Help, 2009
Aihe tuntuu hyvinkin kiinnostavalta :)
VastaaPoistaAihe on kiinnostava! Suosittelen.
PoistaMinustakin tämä oli hyvä kirja. Siinä kuvattiin hyvin, miten valkoiset lapset jossain kohtaa tajuavat rotukysymyksen. Alkuun eroa ei ole mutta asenteet tulevat jostain.
VastaaPoistaNiin, voi vain miettiä, mitä asenteita lapsiin nykyisinkin tarttuu.
Poista