Helsingin kirjamessujen tämän
vuoden teemamaa oli Unkari. Unkari oli hyvä valinta, sillä sen kirjallisuus ei
ole Suomessa kovin tunnettua. Teeman yllyttämänä ostin Vilmos Csaplárin
Hitlerin tyttären, joka vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta.
Kirja oli kuitenkin pettymys.
Luin sitä kauan, enkä päässyt siihen kunnolla sisälle. Kirjassa on valtavan
paljon henkilöitä, joita tulee ja menee, eikä kukaan, ei edes nimihenkilö eli
Hitlerin tytär ole päähenkilö. Kirjan aikajänne on pitkä, ensimmäisestä
maailmansodasta vuoden 1956 yli. Henkilöiden sukulaisuus- ja muita suhteita oli
vaikea pitää mielessä.
Kirjassa on kolme osaa, joista
ensimmäinen on sekava. Hitlerin tyttären alulle pano kyllä kuvataan, mutta
varsinaisesti kertomus liikkuu muissa asioissa kuin Hitlerissä ja hänen
sattumalta tapaamassaan juutalaistyttö Fannissa. Keskimmäinen osa kertoo toisen
maailmansodan loppuhetkistä, kun saksalaiset vielä miehittävät Unkaria ja
Budapestin juutalaiset yrittävät neuvotella ja ostaa itselleen pelastuksen
keskitysleireiltä. Siinä osassa on periaatteessa liikuttavia ja hätkähdyttäviä
tapahtumia, mutta kirjan henkilöt jäävät niin etäisiksi, ettei tunnevaikutusta
synnykään. Kolmannessa osassa kuvataan vuoden 1956 kansannousua. Aika hurjia
kohtauksia on siinäkin.
Tekstinäytteeksi otan katkelman,
jossa jonkin aikaa esillä oleva nuori poika Robi esitellään lukijalle.
”Vaikka Robi Kövecses oli juuri käynyt läpi initiaatioriitin, hän oli yhä lapsi, ja senikäiset poikalapset, niin kuin tytötkin, ovat kuin enkeleitä. Niinpä voidaan sanoa, että enkeli katseli, kuinka nuoliristiläiset ajoivat keltaisella tähdellä merkittyjä ihmisiä Pestin katuja pitkin. Enkelin ei tarvitse pitää keltaista tähteä, eikä sellainen koristanut Robinkaan rintaa. Enkeli ei saa pelätä, eikä olla vihainen; Robi käveli ilmeenkään värähtämättä kulkueen rinnalla.”
Olen lukenut aiemmin kahden muun
unkarilaisen kirjailijan teoksia eli nobelisti Imre Kertészin kaksi kirjaa ja
Péter Nádasin kirjan Erään sukuromaanin loppu. Näistä lukemistani suosittelen
ehdottomasti Kertészin keskitysleirikuvausta Kohtalottomuus.
Hitlerin tyttärestä on juuri
sattunut ilmestymään pari muutakin blogitekstiä eli Mari A:n hyvin
samansuuntainen arvio kuin omani ja Lauran hieman positiivisempi kirjoitus.
Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär
Suomentanut Outi Hassi
WSOY 2012, 336 s
Unkarinkielinen alkuteos Hitler lánya, 2009
Joo, kovin samansuuntainen lukukokemus oli mullakin. Onneksi tälläkin kirjalla on oikea lukijansa (siis joku muu kuin minä).
VastaaPoistaVarmaan joku paremmin Unkarin historiaa tunteva saisi kirjasta enemmän irti.
PoistaItse pidin Hitlerin tyttärestä hieman enemmän. Mutta kyllä, se vaati aikaa ja keskittymistä. Alkuosa kirjasta oli hieman tylsä ja en ymmärtänyt sen pointtia, mutta sitten aloin ahmia, etenkin keskiosa ja sotavuodet olivat huikeaa luettavaa! :)
VastaaPoistaJa Kertészin Kohtalottomuus on muuten todella ihana!
Minulle kävi niin, että jouduin lukemaan kirjaa kovin pätkittäin, ja se varmaan huononsi lukukokemustani entisestään. Kirjan alku on todella sen heikoin osa.
Poista