Rentoutuskirjoina luen yleensä
dekkareita, mutta Kaari Utrion historialliset romaanit sopivat hyvin samaan
tarkoitukseen. Sitä paitsi ne eivät ole pelkkää kuvausta siitä, kuka rakastuu
kehenkin, vaan niissä nostetaan esille merkittäviä historiallisia tapahtumia ja
otetaan kantaa naisten asemaan. Ilkeät sisarpuolet sijoittuu 1800-luvun
alkupuolen Suomeen, kuten monet Utrion viimeaikaiset kirjat. Turun palo ja
Helsingin kasvu pääkaupunkina ovat kuvauksen kohteina.
Sisarusten Emilia ja Matilda Dalman
äiti menee Ruotsissa naimisiin vanhan rikkaan kauppiaan kanssa. Mies kuolee
pian ja jättää vaimonsa holhottavaksi tyttärensä Beata Boströmin. Äiti päättää
lähteä Suomeen ja saapuu Beatan kanssa keskelle Turun paloa. Palon jälkeen koko
perheen on siirryttävä Helsinkiin, jossa asuu varakas Wille-eno. Kolmen tytön
ympärillä pyörii tietysti miehiä, varsinkin luotettava ja turvallinen
kirjanpainaja Larry Winter ja aatelinen Caspar af Holmeén.
Utrion kirjoissa on yleensä aina joku
kaunis, rikas ja omahyväinen nuori nainen. Niin on tässäkin, mutta hän tekeekin
kirjan lopussa yllättävän päätöksen, joka liittyy naisen oikeuteen hallita
omaisuuttaan. Naisten taloudellisten oikeuksien puute on muutenkin esillä.
Naisesta tuli itsellinen vain leskenä. Muuten hän tarvitsi miehen
holhoojakseen.
Toinen tämän kirjan keskeinen
asia on tyttöjen koulutus. Matilda oli Turussa opettajana ja hänen
tavoitteenaan oli perustaa Helsinkiin koulu säätyläistytöille. Emilia oli
kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin opettamisesta, mutta hänkin tiedosti tyttöjen
aseman. Kun hän oli vielä Porissa palkattomana kotiopettajana, Larry halusi
tarjota hänen hoivissaan olleille pikkutytöille vohvelit ja hämmästyi tyttöjen
tarjousta kohtaan osoittamaa innostusta. Emilia selitti:
”‒ He ovat hyvin kasvatettuja aatelisneitejä, mamselli Dalman sanoi musertavasti Winterille. ‒ He eivät pääse mihinkään, he eivät tiedä mitään, he eivät saa kysellä mitään, eivät näyttää tunteitaan eivätkä häiritä ketään. Heidän silmänsä sidotaan, korvansa tukitaan ja jalkaan pannaan kahle, sanoo sisareni Matilda. Pieni hyppäys Etelätullin portille on heille seikkailu.”
Kaari
Utrio: Ilkeät sisarpuolet
Tammi, Loistopokkari 2008, 374 s (ensimmäinen painos ilmestyi 2007)
Hyvä bloggaus, olen lukenut yhden Utrion ja siinä oli myös yksi kaunis yms nainen, joskin varsin haastavassa tilanteessa, mutta ratkaisee ongelmat ja loppu on onnellinen :)
VastaaPoistaKiitos! Utrion kirjoissa toistuu samoja naistyyppejä. Tämän kirjan loppuratkaisut eivät ole aivan tyypillisiä, mutta toki onnellisia.
PoistaTämä oli yllättävä kirja sinulta... Pidän todella paljon Utriosta. Vaikka tarinat ovat osin ennalta arvattavia, hänellä on hieno kertomisen taito ja olen pitänyt sukelluksista vanhoihin aikoihin.
VastaaPoistaOlet oikeassa siinä, että Utrio poikkeaa muista lukemisistani. Olen kuitenkin lukenut lähes kaikki hänen kirjansa. Aloitin Pirita, Karjalan tyttärestä silloin kun se ilmestyi.
Poista