lauantai 17. elokuuta 2013

Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus

Kun huomasin Libri di Lucan arvoituksen kirjastossa, ajattelin, että tässäpä kirja antikvariaattien, vanhojen kirjojen ja dekkareiden ystävälle. Miten pettynyt olinkaan, kun kirjaan ilmestyi heti yliluonnollisia aineksia: kummallisia lukijoita (Lettoreja), joilla on kyky vaikuttaa kuulijoihin, vielä kummallisempia vastaanottajia, joiden kyvyt lähenevät taikuutta, energialla latautuneita kirjoja ja muuta vastaavaa. Melkein jätin kirjan kesken, mutta luin edelleen, koska halusin tietää, mihin lopulta päädytään (ei paljon mihinkään).

Asianajaja Jon perii isänsä antikvariaatin Libri di Lucan. Isän ja pojan välit ovat menneet poikki vuosia sitten. Antikvariaatissa Jonille selviää, että hänen isänsä oli ollut tärkeä Lettore ja että on olemassa lukijoiden ja vastaanottajien salaseuroja. Isä on tietysti murhattu. Alkuvastarinnan jälkeen Jon uppoutuu täysin tähän hänelle ennestään tuntemattomaan maailmaan.

Jännityskirjana Libri di Lucan arvoitus ei ole juoneltaan kummoinen. Esimerkiksi isän murhanneen joukon olemassaolo pitäisi uskoa kovin hataralta pohjalta. Loppukohtaus huppuviittoineen, sumuineen ja sähköpurkauksineen tuo lähinnä mieleen heikon Harry Potter -version.

Positiivisena asiana Libri di Lucan arvoituksesta voi sanoa, että sen ideana on lukemisen tärkeyden ja hienojen lukukokemusten korostaminen. Mutta kirja on omituinen. En pitänyt.

Mikkel Birkegaard: Libri di Lucan arvoitus
Suomentanut Katriina Huttunen
WSOY 2009, 439 s
Tanskankielinen alkuteos Libri di Luca, 2007

6 kommenttia:

  1. Kiinnostava bloggaus, itsekään en pidä näistä yliluonnollisista keitoksista. Kuplivat monesti yli, tosin eivät aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vielä kirjan yleisote on realistinen, ikäänkuin pitäisi uskoa, että nuo yliluonnolliset jutut ovat totta.

      Fantasia on sitten asia erikseen.

      Poista
  2. Minäkin erehdyin lukemaan tämän, ihastuin ajatukseen kirjoista ja lukemista, mutta muuten juttu menikin sitten aikamoiseksi... Aika lailla samanlaiset tunnelmat siis minullakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin juuri lukemassa arviosi. Olisi kannattanut lukea se ennen kuin tartuin tähän kirjaan.

      Poista
  3. Samoilla linjoilla ollaan, sillä itse odotin kirjalta paljon ihan vain aiheensa vuoksi eikä yliluonnollisuuskaan haitannut, mutta eiii... ei kolahtanut sitten yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset arviot tästä kirjasta näyttävät yleensä pitävän sitä huonona. Kummallaista, että tällainen kirja on käännetty parillekymmenelle kielelle (Wikipedian mukaan).

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.