torstai 29. elokuuta 2013

Jussi Adler-Olsen: Disgrace


Olen kirjoittanut aikaisemmin Adler-Olsenin kirjasta Vanki, joka on hänen osasto Q:sta kertovan sarjansa ensimmäinen osa. Disgrace on toinen osa (suomennettu nimellä Metsästäjät). Poikkeuksellisesti luin kirjan ’kolmannella kielellä’ eli englanniksi, enkä suomeksi tai alkukielellä. Tanskaa en tosin pystyisikään lukemaan.

Osasto Q tutkii selvittämättömiä rikoksia päällikkönään Carl Mørck. Koko osasto koostuu Mørckistä ja siviilityöntekijä Assadista sekä tämän kirjan esittelemästä uudesta henkilöstä eli sihteeri Rosesta. Mørck suhtautuu Roseen nihkeästi, vaikka käy ilmi, että Rose on tehokas työssään, ja tehokas jopa tutkijana.

Tutkinnan kohteena on alun perin kuuden nuoren muodostama joukko, jota on epäilty kahden sisaruksen murhasta parikymmentä vuotta sitten. Myöhemmin yksi epäillyistä on tunnustanut ja istuu nyt vankilassa. Jutun tutkinta avataan uudelleen ja se laajenee muihin väkivallantekoihin. Nuoret olivat rikkaille tarkoitetussa sisäoppilaitoksessa ja osasta on tullut yhteiskunnan silmäätekeviä. Sen sijaan porukan ainoa tyttö, Kimmie, asuu kadulla.

Mørckin tutkimusten lisäksi seurataan välillä Kimmien toimia ja ajatuksia, ja niiden kautta lukijalle selviää pikku hiljaa, mitä kauan sitten tapahtui. Epäillyistäkin lukija saa enemmän tietoa kuin poliisit. Adler-Olsen pistelee välillä tanskalaisen yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sisäoppilaitoksen kasvatit käyttävät suhteitaan keskeyttääkseen tutkimukset, mutta Mørck kääntää tilanteen edukseen käyttämällä hyväksi edellisen jutun tuomaa kuuluisuutta ja norjalaisia vierailijoita.

Pidin Vangista kovasti, mutta Disgrace oli pieni pettymys. Sitä olisi voinut tiivistää. Jännitys ei pysynyt yllä koko ajan, eikä kirja koukuttanut samalla tavalla kuin Vanki. Turhan laveuden lisäksi minua vaivasi osittainen epäuskottavuus. Epäiltyjen miesten jotkut tekemiset olivat edelleen aika hurjia ja niistä tiesi niin moni, että olisivatkohan voineet pysyä salassa. Toisaalta dekkarit eivät yleensäkään ole kaikin osin uskottavia.

Kirsin kirjanurkassa on arvio suomenkielisestä teoksesta.

Jussi Adler-Olsen: Disgrace
Kääntänyt K. E. Semmel
Penguin Books 2012, 503  s
Tanskankielinen alkuteos Fasandræberne 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.