Matti Röngän seitsemäs Viktor
Kärppä -dekkari alkaa kuin Mario Puzon Kummisetä. Pihalla vietetään
lastenjuhlia. Niiden aikana Kärpältä tullaan pyytämään palvelusta, josta
neuvotellaan sisällä suljettujen sälekaihdinten takana. Mutta sitten Rönkä
pilaa oivalluksen laittamalla poliisi Teppo Korhosen sanomaan: ”Mikäs
kummisedän vastaanotto täällä on?” Voi miksi kirjailija ei luota lukijaan.
Levantin kyyssä ei oikeastaan tapahdu
mitään ennen kuin aivan lopussa. Kärppä hoitaa rakennusfirmaansa ja yrittää tulla
toimeen rakennuttajien kanssa. Päällisin puolin kaiken pitäisi olla hyvin,
mutta Kärppä on alakuloinen niin että läheiset ovat huolissaan. Hän tuntee
itsensä vanhaksi. Kuntokaan ei ole niin hyvä kuin ennen. Kärppä käy veljensä
Aleksein kanssa Venäjällä aloittelemassa uutta bisnestä ja nostalgiavisiitillä
entisellä kotipaikalla Sortavalassa. Matkalla hän valmistelee yhden vanhan
jutun hoitamista loppuun. Levantin kyy tuskin toimii yksinään. Lukijan täytyy
tuntea aikaisempien kirjojen tapahtumat ja henkilöt.
Ulkomaisissa dekkareissa on
esimerkkejä liian pitkään venytetyistä sarjoista, joissa ideat loppuvat ja
tapahtumat alkavat toistua. Minusta Rönkä on tehnyt viisaasti päättäessään
lopettaa Kärpästä kertovan sarjan Levantin kyyhyn. Nyt me lukijat odotamme,
mistä hän kirjoittaa seuraavaksi.
Matti
Rönkä: Levantin kyy
Gummerus 2013, 248 s
Into kärppään minulla on jäänyt. Linkittyykö Levantti tarinaan
VastaaPoistaLevantin kyy on nimitys pistoolille, jollaisia kirjan mukaan mm. Vladimir Putinin henkivartijat käyttävät. Yksi tuollainen ase päätyy Kärpän haltuun.
PoistaAhaa :) Luulin, että sillä olisi tarkoitettu aluetta Lähi-idässä.
PoistaSamaa mieltä, loivennettu, jopa uninen Kärpän rauhaan vienti israelilaisen pyssyn nimeen. Uutta odotellaan uusilta aiheilta, Rönkä saattaa pitäytyä jännityksessä.
VastaaPoistaKyllä, hiukan väsähtänyt tämä viimeinen Kärppä.
Poista