Kirjan nimi – Näkemiin, pikku
naiset – kuulostaa kevyeltä viihderomaanilta, mutta siitä ei ole lainkaan
kysymys. Kirjassa on synkkiäkin sävyjä. Sen sijaan nimen viittaus on kyllä Alcottin
Pikku naisiin.
Kirjan neljä naista eivät ole
sisaruksia, vaan serkuksia. Jokainen heistä muistelee elämäänsä omassa
luvussaan jonkun käänteentekevän tapahtuman jälkeen. Muistojen keskipisteenä on
suvun kartano, jossa he lapsina viettivät kesiään yhdessä, ja erityisesti
’viimeinen kesä’ 1973. Tuon kesän jälkeen suvun saha meni konkurssiin ja tytöt
menettivät turvallisen varakkaan elämänsä. Kesällä yhdelle heistä tapahtui jotakin
järkyttävää, joka vaikutti kaikkien serkusten elämään pitkälle aikuisuuteen.
Tytöt kutsuivat kesäpaikkaansa Etelä-Chilessä yksinkertaisesti Puebloksi
(kyläksi). Loppunäytöksessä he ovat nelikymppisiä ja palaavat Puebloon vanhan
palvelijan hautajaisiin.
Kaikilla neljällä on vastineensa
Alcottin Pikku naisissa, jota tässä seurataan hyvin vapaasti. Olen tietysti
lukenut Pikku naisia, mutta se ei ollut minulle tärkeä kirja samalla tavalla
kuin Anna- ja Runotyttö-sarjat. Tunnistin kuitenkin joitakin yhtäläisyyksiä.
Pikku naisia -kirjan paremmin muistavat tunnistaisivat varmasti enemmän.
Seuraava lainaus jo kertonee, kuka kukin on.
”Heillä serkuillakin oli unelmia, mutta kenellä viisitoistavuotiaalla niitä ei olisi: Nievesin unelma oli mennä naimisiin, saada paljon lapsia ja kaunis koti, Adan unelma oli matkustaa ja omistaa tuhansia kirjoja, Lolan unelma oli olla rikas ja miesten ihailema, ja Luzin unelma oli lievittää toisten ihmisten kärsimystä. Erilaisia pyyntöjä joihin kaikkiin vastattiin, vaikka vain puoliksi.”
Serkusten tärkeä mies (vrt. Pikku
Naisten Laurie) oli Oliverio, serkku hänkin.
Vuonna 1973 serkusten elämä
muuttui ja samana vuonna Chile luhistui (Nievesin sanoin). 11. syyskuuta kenraali
Pinochet kaappasi vallan presidentti Allendelta. Chileläisille 11. syyskuuta
merkitsee paljon ja siihen viitataan monta kertaa tässä kirjassa. Vallankaappauksen
jälkeen yksi serkuksista joutui pakenemaan Chilestä. Myös uudempi 11. syyskuuta
on mukana. Luin kirjan aivan sattumalta viikolla, jolle 11. syyskuuta osui. Pelkkä yhteys Pikku naisiin ei olisi riittänyt tekemään kirjasta kiinnostavaa, ainakaan minulle. Taustalla oleva Chilen historia paransi kirjaa selvästi.
Olen lukenut chileläisiltä kirjailijoilta
vain Pablo Nerudan ja Gabriela Mistralin runoja sekä yhden Isabel Allenden maagis-realistisen
romaanin. Marcela Serranon Näkemiin, pikku naiset oli minulle ensimmäinen
realistinen chileläinen nykykirja. Sillä osallistun omaan ¡Hola! español -haasteeseeni.
Lisää kirjasta: Katja piti kirjaa hienona, Liisakin piti kovasti, mutta Elma Ilona ei ihastunut yhtä paljon.
Lisää kirjasta: Katja piti kirjaa hienona, Liisakin piti kovasti, mutta Elma Ilona ei ihastunut yhtä paljon.
Marcela
Serrano: Näkemiin, pikku naiset
Suomentanut
Sanna Pernu
Helmi Kustannus 2006, 272 s
Espanjankielinen alkuteos Hasta siempre, mujercitas
2004
Olen hypistellyt tätä kirjaa ainakin kaksi kertaa kirjastossa osaamatta päättää, kannattaisiko lukea vai ei. Ehkä pitäisi vaan nyt rohkeasti lainata se. :) Pikku naisia on niin ihana kirja, että siihen viittailu hieman pelottaa, helposti voipi mennä metsään. Mutta lukemallahan se selviää.
VastaaPoistaMinä en ollut aivan yhtä ihastunut kuin Katja ja Liisa, joihin edellä viittasin, mutta kyllä tämä kannattaa lukea. Minusta tuntuu, että parempi perehtyneisyys Pikku naisiin kuin minulla voisi jopa parantaa lukukokemusta.
PoistaPikku naisia -versiointi lähihistorian Chilessä kuulostaa kyllä jännältä ja sen yhden muutaman vuoden takaisen lukukerran perusteella kyllä henkilöt olivat tunnistettavia :)
VastaaPoistaAi sinä olet lukenut Pikku naisia. Aika harvat miehet ovat.
PoistaMinustakaan pelkkä Pikku naisien versiointi ei olisi riittänyt tekemään kirjasta kiinnostavaa, mutta sen sijaan yhdistelmä Pikku naisia ja Chilen historiaa oli minusta kummallisen kiehtova.
VastaaPoistaJuuri noin. Chilen historia lisäsi mielenkiintoa.
PoistaLöysin tämän kirjan aivan äskettäin kirpparilta. Tuntui mielenkiintoiselle ja kaappasin mukaani.
VastaaPoistaKiva kuulla aikanaan, mitä sinä pidit.
PoistaEi auennut, ei sytyttänyt. Missään vaiheessa.
VastaaPoista