Kirjan täydellinen nimi on
Medeia. Kertomus kuudelle äänelle. Äänessä ovat Medeia itse, hänen miehensä
Jason ja neljä muuta henkilöä.
Antiikin taru Medeiasta on hyvä
tuntea pääpiirteissään tämän kirjan taustaksi. Medeia oli kolkhislainen kuninkaantytär,
joka lähti Jasonin matkaan, kun tämä tuli argonautteineen Kolkhisiin ryöstämään
kultaisen taljan. Jason ja Medeia päätyivät Korinttiin kuningas Kreonin hoviin.
Antiikin tarinasta on erilaisia versioita, mutta joka tapauksessa Medeia on
niissä paha. Hän on noita, juonittelija ja murhaaja.
Wolf kirjoittaa Medeian tarinan uusiksi.
Medeia sanoo Jasonille: ”He ovat tehneet meistä kummastakin sellaisen kuin he
tarvitsevat. Sinusta sankarin ja minusta pahan naisen.” Wolfin Medeia ei ole
noita, vaan parantaja. Hänen Jasoninsa on heikko ja päättämätön. Medeia
karkotetaan Korintista, mutta hänen ainoa rikoksensa on rohkeus. Rohkeus näkyy kaikessa, mitä Medeia tekee, jopa pienissäkin asioissa, kuten Jason huomaa.
”Eikä Medeiakaan juuri tee asiaa helpommaksi. Voisi melkein luulla, että hän leikittelee vaaralla. Jo pelkästään se, miten hän kävelee. Haastavasti, ei siitä muutakaan voi sanoa. Useimmat kolkhislaiset naiset kävelevät sillä lailla. Minua se miellyttää. Mutta voi kyllä ymmärtää myös Korintin naisia, kun he valittavat: kuinka ihmeessä muukalaiset, pakolaiset, saavat kävellä heidän omassa kaupungissaan itsetietoisemmin kuin he?”
Kirjan kuva ihmisestä ei ole
kaunis. Toimintaa ohjaa viha, petturuus tai häikäilemättömyys. Oman turvallisuuden
vuoksi etsitään syntipukkeja. Vallanhimo johtaa kammottaviin tekoihin, jopa
lapsenmurhiin. Muukalaisia vieroksutaan. Ihmisjoukot on helppo kiihottaa väkivaltaan
pelkoa hyväksi käyttäen.
Medeia on monitasoinen ja sitä
voi varmasti tulkita monella tavalla. Minulle köyhä itäinen Kolkhis edusti heti
Itä-Saksaa ja rikas Korintti Länsi-Saksaa, vaikka kirja onkin ilmestynyt vasta
Saksojen yhdistymisen jälkeen.
Medeiassa Wolfin tyyli on
kirkasta ja selkeää. Tuntuu, että jokainen sana on juuri paikallaan. Kirjailijan aikaisempi
antiikin myytin tulkinta Kassandra on vielä hienompi, mutta Medeiakin on kerta
kaikkiaan upea.
Christa
Wolf: Medeia. Kertomus kuudelle äänelle
Suomentanut
Oili Suominen
Tammi,
Keltainen kirjasto 2000, 194 s
Päällys
Markko Taina
Saksankielinen alkuteos Medea.
Stimmen 1996
Kassandra on tosiaan upea! Olen etsiskellyt Medeiaa divareista, mutta en ole vielä onnistunut kirjaa löytämään. Onneksi Wolfia on vielä kaksi teosta hyllyssä, mutta kyllä minä vielä Meidankin aion kokoelmiini bongata.
VastaaPoistaTuntuu, että kirjailija on jokseenkin painunut unholaan, joten hienoa, että kirjoitit tästä ja vielä niin hyvin. :)
Onpa mukava tietää, että löytyy toinenkin Wolfin ihailija! Olin lukenut Medeian aikaisemmin lainattuna ja etsin kirjaa omakseni minta vuotta. Tämän vuoden kirjamessuilta lopulta löysin sen. Minulla on Wolfilta myös Kesänäytös ja Erään naisen elämä. Nekin ovat hyviä, mutta Kassandra ja Medeia ovat aivan omassa luokassaan.
PoistaMuistin, että tämä oli messulöytösi. Kirjailija on minulle täysin tuntematon, mutta arviosi perusteella innostuin kovasti. Täytyy tutustua kirjailijaan.
VastaaPoistaSuosittelen, varsinkin Kassandraa ja Medeiaa. Toivottavasti pidät!
PoistaMargit, tämä Wolfin Medeia oli minulle todella vaikuttava, kun luin sen kirjallisuusopinnoissa ja kirjasta piti tehdä myös analyysia ja syvälle mentiin! Euripideen Medeiaan oli kiinnostavaa tehdä vertailua. Kassandraa en ole lukenut, mutta aikomuksena on.
VastaaPoistaOlen suorastaan kateellinen! Medeian analyysissä on varmasti mahdollista päästä todella syvälle. Jos pidit Medeiasta, niin pidät myös Kassandrasta.
Poista