Kirjan venäjänkielinen nimi on
Kara-Bugaz ja Kara-Bugaz onkin tässä pääosassa. Kara-Bugaz on Kaspianmeren
lahti Turkmenistanissa. Sieltä saadaan luonnon merisuoloja. Valkoista kultaa
kuvaa, miten Kara-Bugazin merkitys raaka-ainelähteenä ymmärrettiin ja miten suolojen teollista käyttöä suunniteltiin.
Kirjassa puhutaan Glaubersuolasta ja mirabiliitista (sana, jota Googlekaan ei
tunnistanut; englanniksi mirabilite). Kyseessä on natriumsulfaatti, mutta
Kara-Bugazissa on muitakin suoloja.
Valkoista kultaa koostuu
kertomuksista, joista joissakin esiintyy samoja henkilöitä. Useimmat ovat
insinöörejä tai geologeja, jotka ovat omistautuneet Kaspianmeren ympäristön
luonnonrikkauksien tutkimiseen. Insinööri Davydovin sanoin:
”Minun osakseni on langennut kohtalo olla todistajana ja osallisena näitten elottomien lakeuksien valtaamisessa. Vielä hiljattain Kara-Bugaz aiheutti paimentolaisissa ja merimiehissä taikauskoista kauhua. Eivät edes tutkijat rohjenneet lähteä kiertämään sen rantoja. Mikä se oli kulttuurikeitaitten ihmisten mielikuvituksessa? Kuoleman lahti, myrkyllistä vettä, helvetti. Aavikko on maannut vuosisatoja koskemattomana. Vuosisatoja se on kartuttanut rikkauksia. Nyt me riistämme ne. Me löydämme menetelmät aavikon kaikkein pelottavimpienkin ominaisuuksien muuttamiseksi elämän lähteiksi. Tarkoitan ensin aurinkoa. Sen energialla aavikko tulee kastelluksi.”
Nykylukijasta lainauksen sana
’riistämme’ tuntuu vähän pahalta, mutta toisaalta tuota riistoa tapahtuu
nytkin. Sen sijaan kirjan suunnitelmat auringon käyttämisestä energianlähteenä
ovat varsin moderneja, kun otetaan huomioon, että kirja on kirjoitettu vuonna
1932. Edellä olevan lainauksen lisäksi kirjassa on toisessa kohdassa muutaman
sivun verran asiaa aurinkoenergiasta. Tuulivoima mainitaan myös.
Tieteellisen ja teollisen
lähestymisen taustaksi Valkoisen kullan alussa on kertomusta 1800-luvun
puolivälin tutkimusmatkasta ja sydäntä raastava tarina laivallisesta vankeja,
jotka valkoiset denikiniläiset veivät kuolemaan yhdelle Kara-Bugazin saarelle.
Ei ole mikään ihme, että tästä
kirjasta tuli neuvostoklassikko, niin täynnä optimistista teollistamishenkeä se
on!
Valkoista kultaa antaa minulle
yhden suorituksen lisää Jaanan Venäjää valloittamaan -haasteeseen.
Konstantin
Paustovski: Valkoista kultaa
Suomentanut
Juhani Konkka
Kirjayhtymä
1977, 142 s
Päällys
Kosti Antikainen
Venäjänkielinen alkuteos Kara-Bugaz 1932
Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. En ole koskaan vielä törmännyt tähän kirjaan, mutta nyt se meni kyllä lukulistalle. Teollistamishenki vetoaa täysin. :D
VastaaPoistaJa aivan ihana kansi kirjassa muuten.
Kosti Antikainen on ainoa kirjojen kansien suunnittelija, jonka muistan 70- ja 80-luvulta. Tämänkin kirjan kansi on hieno, kuten sanot.
Poista