tiistai 5. marraskuuta 2013

Konstantin Paustovski: Valkoista kultaa

Kirjan venäjänkielinen nimi on Kara-Bugaz ja Kara-Bugaz onkin tässä pääosassa. Kara-Bugaz on Kaspianmeren lahti Turkmenistanissa. Sieltä saadaan luonnon merisuoloja. Valkoista kultaa kuvaa, miten Kara-Bugazin merkitys raaka-ainelähteenä ymmärrettiin ja  miten suolojen teollista käyttöä suunniteltiin. Kirjassa puhutaan Glaubersuolasta ja mirabiliitista (sana, jota Googlekaan ei tunnistanut; englanniksi mirabilite). Kyseessä on natriumsulfaatti, mutta Kara-Bugazissa on muitakin suoloja.

Valkoista kultaa koostuu kertomuksista, joista joissakin esiintyy samoja henkilöitä. Useimmat ovat insinöörejä tai geologeja, jotka ovat omistautuneet Kaspianmeren ympäristön luonnonrikkauksien tutkimiseen. Insinööri Davydovin sanoin:
”Minun osakseni on langennut kohtalo olla todistajana ja osallisena näitten elottomien lakeuksien valtaamisessa. Vielä hiljattain Kara-Bugaz aiheutti paimentolaisissa ja merimiehissä taikauskoista kauhua. Eivät edes tutkijat rohjenneet lähteä kiertämään sen rantoja. Mikä se oli kulttuurikeitaitten ihmisten mielikuvituksessa? Kuoleman lahti, myrkyllistä vettä, helvetti. Aavikko on maannut vuosisatoja koskemattomana. Vuosisatoja se on kartuttanut rikkauksia. Nyt me riistämme ne. Me löydämme menetelmät aavikon kaikkein pelottavimpienkin ominaisuuksien muuttamiseksi elämän lähteiksi. Tarkoitan ensin aurinkoa. Sen energialla aavikko tulee kastelluksi.”
Nykylukijasta lainauksen sana ’riistämme’ tuntuu vähän pahalta, mutta toisaalta tuota riistoa tapahtuu nytkin. Sen sijaan kirjan suunnitelmat auringon käyttämisestä energianlähteenä ovat varsin moderneja, kun otetaan huomioon, että kirja on kirjoitettu vuonna 1932. Edellä olevan lainauksen lisäksi kirjassa on toisessa kohdassa muutaman sivun verran asiaa aurinkoenergiasta. Tuulivoima mainitaan myös.

Tieteellisen ja teollisen lähestymisen taustaksi Valkoisen kullan alussa on kertomusta 1800-luvun puolivälin tutkimusmatkasta ja sydäntä raastava tarina laivallisesta vankeja, jotka valkoiset denikiniläiset veivät kuolemaan yhdelle Kara-Bugazin saarelle.

Ei ole mikään ihme, että tästä kirjasta tuli neuvostoklassikko, niin täynnä optimistista teollistamishenkeä se on!

Valkoista kultaa antaa minulle yhden suorituksen lisää Jaanan Venäjää valloittamaan -haasteeseen.

Konstantin Paustovski: Valkoista kultaa
Suomentanut Juhani Konkka
Kirjayhtymä 1977, 142 s
Päällys Kosti Antikainen
Venäjänkielinen alkuteos Kara-Bugaz 1932

2 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. En ole koskaan vielä törmännyt tähän kirjaan, mutta nyt se meni kyllä lukulistalle. Teollistamishenki vetoaa täysin. :D

    Ja aivan ihana kansi kirjassa muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosti Antikainen on ainoa kirjojen kansien suunnittelija, jonka muistan 70- ja 80-luvulta. Tämänkin kirjan kansi on hieno, kuten sanot.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.