Hermann
Hesse on yksi rakkaimmista kirjailijoistani. Olen lukenut lähes kaiken häneltä
suomennetun. Jostain syystä Hessen varhaisteos – ja läpimurtoteos – Alppien
poika (eli Peter Camenzind) oli jäänyt minulta lukematta.
Alppien
poika kertoo Peter Camenzindista, joka syntyy pienessä alppikylässä, haluaa
sieltä pois, ja pääseekin, mutta palaa lopulta kotikyläänsä. Tarinassa on
joitakin aineksia Hessen omasta elämästä, mutta Peter Camenzindin kohtalo on
aivan erilainen. Ja olihan Hesse vasta 27-vuotias kirjan ilmestyessä.
Peter
Camenzind ei tunne halua ruumiilliseen työntekoon ja hän pääseekin
opiskelemaan. Kirjallisuuden löydettyään hän haaveilee kirjailijan urasta.
”Siihen saakka ei minulla ollut ollut aavistustakaan ”kaunokirjallisuudesta”. Nyt sitten tuli Lenaun, Schillerin, Goethen ja Shakespearen vuoro, ja äkkiä oli tuo veretön varjo ”kirjallisuus” muuttunut minulle suureksi jumalaksi.”
Alppien
poika ei ole parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneiden Hessen suurteosten
(Demian, Siddharta, Arosusi) veroinen. Siinä on kuitenkin nähtävissä samoja aineksia
kuin myöhemmässä tuotannossa. Peter Camenzind etsii itseään ja merkitystä
elämälleen. Hän tuntee vetoa henkisyyteen, opiskelee kielitiedettä ja historiaa
ja on erityisen kiinnostunut Franciscus Assisilaisesta (josta Hesse on
julkaissut elämäkertaesseen). Toisaalta hän tuntee vahvaa ja jopa mystistä
yhteyttä luontoon.
”Ruvetessani nyt rakastamaan luontoa persoonallisesti, kuulemaan sitä kuin toveria ja matkakumppania, joka puhuu vierasta kieltä, raskasmielisyyteni tosin ei parantunut, mutta jalostui ja puhdistui. Korvani ja silmäni teroittuivat, opin eroittamaan hienoa värinää ja vivahduksia, ja halusin kuulla yhä lähempää ja selvemmin koko elämän sydämenlyöntejä, niitä ehkä kerran ymmärtää ja kenties joskus saada lahjat, millä suoda niille runollinen ilmitulomuoto, että muutkin pääsisivät lähestymään ja ymmärtämään niitä sekä käymään ainoan todellisen virkistyksen, puhtauden ja lapsenmielen, lähteellä.”
Alppien
pojassa on kaunista ystävyyden ylistystä. Ja onpa siinä yllättävä
hukkumiskuolemakin, jollainen on eräässä Hessen pääteoksista. Myös Hessen rakkaus
Italiaan ja sen kansaan näkyy jo tässä kirjassa.
Hermann
Hesse syntyi pienessä Calwin kaupungissa Saksassa. Siellä on Hesse-museo, jossa
olen käynyt. Kirjoitin aikanaan pienen jutun tuosta käynnistä. Tämän
kirjoituksen alussa olevan kuvan olen ottanut Calwissa Hessen patsaasta.
Hermann Hesse: Alppien poika
WSOY 1947, 2. painos, 196 s (1. painos 1908
nimellä Peter Camenzind)
Suomentanut Eino Railo
Saksankielinen alkuteos Peter
Camenzind 1904
Valaiseva bloggaus, tästä kirjasta minulla ei ollut käsitystä, mutta samoja teemoja on syvennetty Arosudessa.
VastaaPoistaAlppien poika on sitä osaa Hessen tuotantoa, jota ei tunneta nykyisin kovin hyvin. Taattua Hesseä kuitenkin.
PoistaOlen ajatellut lukea Hesseä 14 nobelistia haasteeseen. Mitä suosittelisit?
VastaaPoistaSinulle on postia blogissani: http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/
Minusta Hessen paras teos on Arosusi, mutta siitä kaikki eivät tunnu pitävän. Ehkä olisi parempi aloittaa jommastakummasta Hessen pienestä klassikosta eli Siddhartasta tai Demianista.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, pieni klassikko kuulostaa hyvältä!
VastaaPoista