 |
| Ystävykset Hesse-museossa Calwissa |
Ystävykset on kokoelma Hermann Hessen
novelleja ja pitempiä kertomuksia. Suurin osa on Hessen varhaistuotantoa vuoden
1910 molemmin puolin, mutta joukossa on muutama myöhempikin kirjoitus.
Kokoelman päättää Herra Claassen vuodelta 1936.
Ystävykset on kertomuksista pisin
ja sen nimen valinta koko kirjalle on osuva, koska ystävyys on aiheena monessa
novellissa. Hesse kirjoittaa miesten toveruudesta, jossa on omat lähenemisen ja
etääntymisen kautensa. Samalla nämä ovat kasvukertomuksia. Nuoriin miehiin
kohdistuu vanhempien odotuksia, joista pyristellään irti. Tulokset ovat joskus sopeutumista,
joskus toisessa ääripäässä jopa rikollisuutta. Ja tietysti nuorukaiset etsivät
elämälleen tarkoitusta ja päämäärää. Ystävyksissä vanhempi toveri sanoo
päähenkilö Hansille:
”Päämäärä on rauha. Kenties olet vahva ja kylliksi taiteilija, niin että opit rakastamaan epätäydellisyyttäsi ja ammentamaan siitä elämää. Minä en sitä voi. Tai ehkä kerran vielä opit kokonaan uhraamaan ja antamaan pois itsesi, jolloin palaat minun tielleni, nimititpä sitä askeesiksi, Buddhaksi, Jeesukseksi, Tolstoiksi tai joksikin muuksi. Se tie on sinulle aina avoin.”
Otan esille vielä kaksi novellia.
Hesse ei ole humoristi, mutta novellia Haihattelija lukiessani hymyilin monta
kertaa, kun kirjailija kohdistaa ironiansa poikaan, joka kuvittelee syntyneensä
runoilijaksi. Haihattelujen jälkeen poika päätyy isänsä kauppaliikkeeseen äidin
tomerassa ohjauksessa. Lyhyt novelli Kääpiö poikkeaa muista, vaikka senkin
aiheena on ystävyys. Tapahtumat on sijoitettu vanhaan Venetsiaan ja novelli
voisi olla suoraan Decameronesta, yksi sen vakavista kertomuksista.
Novellit ovat hieman epätasaisia,
eikä Hesseen tutustumista kannata aloittaa niistä. Tällaiselle Hessen ystävälle
kuin minä, joka on lukenut lähes kaiken häneltä suomennetun, tämä kokoelma oli
mukava lisä Hessen kirjailijakuvaan.
Hermann Hesse: Ystävykset
Kirjayhtymä 1982, 297 s
Suomentanut Kai Kaila
Päällys Hannu Väisänen
Saksankieliset kertomukset
teoksessa Erzählungen I und II, Suhrkamp Verlag 1973
Ensimmäisessä lainauksessasi on minusta Hesselle tyypillistä "sanailua". Minusta rinnastus on varsin kummallinen. Jätän keskmimmäiset kaksi kommentoimatta, mutta miten Tolstoi ja askeesi liittyvät yhteen?
VastaaPoistaHyvä huomio. Ehkäpä tässä on kysymys siitä, miten kukin sanojen sisällöt ymmärtää.
PoistaVai onko henkilöhahmossa siis haihattelijaa, eli vaihtaa hengellisyyden lajia?
PoistaEi oikeastaan vaihda, vaan etsii.
Poista"Hesse ei ole humoristi."
VastaaPoistaLievästi sanottuna. :-)
Niinpä. Siksi tuosta mainitsinkin, koska huomasin hymyileväni ensimmäistä kertaa Hesseä lukiessani.
PoistaKiitos Margit suosituksesta! Minä olen lukenut Arosuden ja Matkan aamun maahan joskus aikanaan, nämä novellit kuulostavat kiinnostavilta. Laitan korvan taakse, tulisi luettua välillä jotain muutakin kuin dystopiaa. :)
VastaaPoistaKiva, jos sain sinut kiinnostumaan! Suosittelen myös Demiania ja Siddhartaa.
Poista