Kuukauden nobelisti Yasunari Kawabata: Lumen maa

Sain Lumen maan joululahjaksi, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt, sopivasti samaan aikaan, kun Etelä-Suomeenkin satoi lunta.

Yasunari Kawabata sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä japanilaisena vuonna 1968. Japanilaisia nobelisteja on vain kaksi, Kawabatan lisäksi Kenzaburō Ōe vuodelta 1994.

Lumen maata voi sanoa rakkauskertomukseksi. Rikas tokiolainen Shimamura käy vuoriston Lumen maassa tapaamassa geisha Komakoa. Pelkäksi rakkauskertomukseksi kutsuminen olisi kuitenkin yksinkertaistamista. Ehkä Shimamura pyrkii Lumen maassa käydessään puhdistautumaan, samalla tavalla kuin hän lähettää vuoristoon valkaistavaksi keräilemänsä arvokkaat chijimivaatteet. Chijimi on hampusta kudottua kangasta, jota kudottiin ennen vuoristossa. Sitä emme saa tietää, mistä Shimamura puhdistautuisi.

Sekään ei ole varmaa, onko Shimamura rakastunut Komakoon. Heidän taustallaan liikkuu arvoituksellinen kaunis Yuko, johon Shimamura tuntee vetoa. Komakon ja Yukon suhteessa on vihaa, mutta myös rakkautta. Syy niihin jää avoimeksi. Välillä Shimamura katsoo molempia naisia heijastusten ja peilikuvien kautta.

”Vielä talosta lähdettyäänkin Shimamura oli tuntevinaan otsallaan tuon katseen polton. Se oli yhtä kylmä kuin se kaukainen valo, jonka kuvaamaton kauneus oli vavahduttanut hänen sydäntään, kun se edellisenä iltana vuorilta tullen oli osunut tytön [Yukon] kasvoihin ja hetkeksi valaissut hänen silmäänsä. Tuo näky palasi Shimamuran mieleen ja samalla myös lumen täyttämä peili, jossa leijuivat Komakon punaiset posket.”

Lumen maa on pieni ja siro, tiivis ja kaunis ja hyvin japanilainen. Sen luontokuvaukset ovat huikaisevia, jäisen kylmiä tai hehkuvan punaisia. Pinnan alla on paljon näkymätöntä samoin kuin ainoassa aiemmin lukemassani Kawabatan teoksessa Vuoren jylyssä. Lumen maa on niitä kirjoja, joita lukemisen jälkeen miettii vielä kauan.

Kirjan kansikuva on harvinaisen kaunis, mutta valitettavasti keltainen Nobel-leima häiritsee siinä pahasti.

Lumen maasta on kirjoitettu aika monessa blogissa, varmaan johtuen vuoden 2012 uusintapainoksesta. Muista Kawabatan suomennoksista löysin seuraavat blogitekstit:

Tuhat kurkea, Oota, mä luen tän eka loppuun

Kioto, Jokken kirjanurkka

Vuoren jyly, Kirja-aitta (samassa tekstissä myös arvio Lumen maasta)

Kämmenenkokoisia tarinoita, K-blogi

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Tammi, Keltainen kirjasto 2012, 161 s (ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi 1958)

Englannin- ja saksankielisten käännösten pohjalta suomentanut Yrjö Kivimies

Päällys Markko Taina, päällyksen valokuva Tohoku Color Agency/Getty Images

Japaninkielinen alkuteos Yukiguni 1947