tiistai 16. joulukuuta 2014

Leena Krohn: Umbra

”Niin kuin oli olemassa lauseita, jotka eivät olleet totta eivätkä valhetta, ja asioita, jotka olivat olemassa, mutta joita ei suoraan havaittu – kuten äärettömyys –, samoin oli olemassa sielun tosiasioita, joita oli mahdoton ymmärtää. Ne kuitenkin nähtiin. Ne koettiin. Niiden seuraukset olivat kaikkien havaittavissa.”
Nimi Umbra toi minulle mieleen varjon ja kun tarkistin, niin varjoa se tarkoittaakin, latinaksi. Krohnin Umbra on lääkäri, mutta hieman varjon lailla, ilman ystäviä, hän kulkee ja tarkkailee muita.

Umbra on pohtinut äärettömyyttä lapsesta lähtien. Äärettömyyden lisäksi häntä askarruttavat paradoksit Schrödingerin kissasta loogisiin: ”Seuraava lause on totta. Edellinen lause ei ole totta.”

Pienessä kirjassa tapahtuu huomaamatta oikeastaan paljon. Umbralla on poikkeuksellisia potilaita, jotkut jopa surrealistisia. Äärettömyys ja paradoksit ovat kuitenkin keskiössä.

Kiehtova kirja. En edes kuvittele, että ymmärsin sitä, mutta siitä huolimatta Umbraan syventyi lukiessaan harvinaisella tavalla.

Leena Krohn: Umbra
WSOY 1990, 153 s.

8 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa hienolta kirjalta. Krohn ansaitsisi enemmänkin lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä. Olen lukenut aikaisemmin vain Tainaronin, josta pidin paljon.

      Poista
  2. Ostin tämän kirjamessuilta. Monta Krohnia vielä lukematta, mutta jos vaikka tämän lukisi ennen kuin keväällä ilmestyy uusin teos. Olin syksyllä Prosak-tapahtumassa kuuntelemassa Krohnia. Hän puhui fiksuja ja luki otteet tulevasta kirjastaan. Vaikutti kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löysin Umbran kirjamessuilta. Pitäisi tosiaan lukea lisää Krohnia.

      Poista
  3. Tuota en ole lukenut. Pidän erityisesti Krohnin Daturasta, Mitä puut tekevät elokuussa sekä Tainaronista. Ilahduin, että ensi vuonna tulee uusi kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin lukenut paljon Krohnia. Hyviä suosituksia.

      Poista
  4. Ja minähän tunnetusti pidän tästä, ja olen lukenut useampaan kertaan...
    Muissakin Krohnin kirjoissa on tunnelmaa että se jokin on aivan sormien ulottuvilla mutta silti pakenee, ja tässä se on keskiössä, tavoitellaan asioita jotka ovat käsitteinä ymmärrettäviä (ikuisuus, paradoksit, etiikka, tekoäly, rakkaus, kunnoitus, elämä...) mutta joihin ei silti saa otetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että Umbra on sinun suosikkejasi. Huomaan myös kommentistasi, että olet todella ajatellut tätä kirjaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.