Minun
kansani, minun rakkaani on orjuudesta vapauteen paenneen Sethen tarina 1800-luvulta. Sethen ohella muita vahvoja naisia ovat hänen anoppinsa Baby
Suggs ja tyttärensä Denver. Ja sitten on mystinen Rakkain (Beloved), joka on
Sethen vuosia sitten kuollut, mutta nyt palannut tytär, tai huijari, tai
kuvitelmaa, miten kukin haluaa uskoa.
Tapahtumat eivät etene kronologisesti, vaan
niitä avataan pikku hiljaa: Sethen pakomatka, mikä sai hänet pakenemaan, mitä
tapahtui tilan muille orjille, ja lopulta se tärkein, miten Rakkain kuoli.
Orjia pidettiin lähes eläiminä. Oli joitakin
melkein inhimillisiä valkoisia, kuten Sethen ensimmäinen isäntä, mutta heidänkin
orjiltaan puuttui vapaus. Sethe oli valmis äärimmäisiin tekoihin pelastaakseen
lapsensa.
”Että kuka tahansa valkoinen voi ottaa ihmisen koko olemuksen mihin tahansa tarkoitukseen mikä vain mieleen juolahti. Ei vain teettääkseen työtä, tappaakseen tai silpoakseen, vaan tahratakseen. Voi tahrata ihmisen niin pahoin ettei tämä enää jaksanut pitää itsestään. Tahrata ihmisen niin pahoin että tämä unohti kuka oli eikä pystynyt enää saamaan sitä mieleensä. Ja vaikka hän, Sethe, ja moni muu oli kokenut sen ja päässyt sen yli, hän ei ikinä voisi antaa sellaista tapahtua omilleen.”
Minun
kansani, minun rakkaani on hieno ja lukijaa syvältä koskettava kirja. Orjuuden ajoista ei loppujen lopuksi
ole kovin kauan ja seuraukset näkyvät monella tavalla vieläkin.
Toni Morrison on niitä kirjallisuuden
nobelisteja, joka oli suosittu jo ennen palkitsemistaan vuonna
1993. Hänen kirjojaan oli
suomennettukin monta ja suomentamista on jatkettu. Olin lukenut aiemmin vain
Jazzin, jonka tyyli ei oikein sopinut
minulle, ja
Morrisonin lukeminen jäi siihen. Minun
kansani, minun rakkaani muuttaa nyt suhtautumistani.
Näin suositun
kirjailijan teoksista löytyy paljon blogikirjoituksia, seuraavassa on
joitakin linkkejä.
Sinisimmät silmät, P.S. Rakastan kirjoja
Sula, Pekan porstua
Solomonin laulu, Jokken kirjanurkka
Tervanukke, Kirjanainen
Jazz, Kirja-aitta
Paratiisi, Kirjastossa tapahtuu
Rakkaus, Eniten minua kiinnostaa tie
Armolahja, Tarinoiden taikaa
Koti, Kirsin kirjanurkka
Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani
Suomentanut Kaarina Ripatti
Tammen Keltainen kirjasto 1988, 330 s.
Päällys Petteri Antikainen
Englanninkielinen alkuteos Beloved 1987
Jazz on tosiaan outo teos (eikä käsittele Jazzia), Morrison sen sijaan on minusta hieno kirjailjja.
VastaaPoistaJazz ei aivan ilmeisesti ole sopiva kirja aloittaa Morrisoniin tutustuminen.
PoistaOstin tämän viime vuonna alennusmyynnistä ja se odotelee hyllyssä sopivaa hetkeä. Mukava kuulla, että tämä oli hieno ja koskettava kirja.
VastaaPoistaHieno, koskettava, mutta myös julma. Tämä varoitukseksi.
PoistaHienoa, että kirjoitit Morrisonista. Heti kun ajattelen häntä, palautuu mieleen nuo voimakkaat kuvaukset orjuuden vaikutuksesta. Hän ei ole helppo kirjailja, vaikka fanitankin, esimerkiksi tuo linkittämäsi (kiitos!) Tervanukke ei oikein avautunut ainakaan minulle.
VastaaPoistaKun luin arvioita Morrisonin kirjoista, huomasin, että jotkut niistä tuntuvat olevan hieman vaikeasti lähestyttäviä.
PoistaTämä on kyllä yksi vaikuttavimmista lukuelämyksistä ikinä. Toni Morrison on teknisesti ihan mielettömän etevä kirjailija, mutta samalla hänen teoksissaan on jotakin mystistä. Puhumattakaan siitä, että niissä käsitellään usein Yhdysvaltojen kipupistettä, orjuutta.
VastaaPoistaMinun kansani, minun rakkaani on todella ravisuttava kirja!
Poista