”Hautasin tänään isäni Pestissä. Kenenkään huomaamatta poimin sorakiviä viereiseltä haudalta ja heitin tuoreelle mullalle. Seisoin paikoillani niin kauan, että näin keltaisen kastanjanlehden leijailevan ilmassa ja putoavan maahan isän jalkopäähän. Jalkopäähän.”
Lainasin
hollantilaisen Tessa de Loon kirjan Taivasvuode
matkalukemiseksi Amsterdamiin. Taivasvuode
ei ole kuitenkaan Amsterdam-kirja, vaikka tapahtuu siellä osittain. Ihmisten
pään sisäiset tapahtumat ovat Taivasvuoteessa
tärkeämpiä kuin ulkoiset. Amsterdamia enemmän liikutaan Budapestissa, sekä
nykyisessä että vanhassa kaupungissa.
Nimi
Taivasvuode tulee siitä, että juutalaistyttö
Kata (toinen päähenkilöistä) maalasi opiskeluaikanaan Stefanin (se toinen
päähenkilö) asunnon kattoon taivaan pilvineen. Taivasta oli hyvä katsoa
vuoteessa maaten. Stefaniin henkilöityy kirjan tärkeä kysymys: miten ihmistä ja
hänen elämäänsä muuttaa tieto tai luulo omasta alkuperästä? Stefanin kohdalla
vaihtoehdot ovat toisen maailmansodan ajalta, hänen isänsä voi olla saksalainen
valloittaja tai hollantilainen, saksalaisilta piileskellyt juutalainen.
Taivasvuoteen
teksti on kaunista. Se näkyy jo kirjan alusta, josta alkuun ottamani lainaus
on. Muutenkin kirja on pieni ja kaunis. Pieneen sivumäärään on mahdutettu
mitenkään ahtamatta kolmen sukupolven historia. Onhan näitä samantapaisia kertomuksia
kirjoitettu paljon, mutta hyvällä tarinalla on aina oma viehätyksensä, niin Taivasvuoteellakin.
Tessa
de Loo: Taivasvuode
Suomentanut
Anita Odé
Karisto 2003, 135 s.
Kannen
maalaus Isaak Lewitan
Hollanninkielinen alkuteos Een
bed in de hemel 2000
Tästä kirjasta saati kirjailijasta en olekaan kuullut ikinä... Vaikuttaa tutustumisen väärtiltä! :)
VastaaPoistaEn ollut kuullut minäkään, vaikka häneltä on suomennettu toinenkin romaani, nimeltään Kaksoset.
Poista