lauantai 25. huhtikuuta 2015

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

”Häntä ympäröivä aika muuttui rauhallisesti menneisyydeksi jättäen tuskin jälkeäkään.”

Värittömän miehen vaellusvuodet on kolmas Murakamilta lukemani kirja. Aikaisemmat ovat Sputnik-rakastettuni ja Norwegian Wood. Näiden kolmen kirjan perusteella voisi sanoa, että Murakamin päähenkilöt ovat värittömiä miehiä. He  tarkkailevat elämää ympärillään, mutta eivät osallistu siihen. Tämän kirjan väritön mies Tsukuru Tazaki rakentaa rautatieasemia ja vapaa-ajallaankin hän viihtyy asemalla katselemassa matkustajia ja junien lähtöä. Hänelle ei vain ole koskaan tullut mieleen, että hän voisi lähteä itsekin.

Edellä sanotusta huolimatta Tsukuru päätyy käymään Suomessa, Helsingissä ja Hämeenlinnassa, kun hän lopulta päättää tehdä jotakin ratkaisevaa elämässään. Hän alkaa selvittää syytä välirikkoon, joka hänelle tuli nuoruudenystäviensä kanssa kuusitoista vuotta aikaisemmin. Tapahtuma on leimannut hänen koko elämäänsä. Tämäkin on Murakamin tuttuja teemoja.

”Vaikka kätkisi muistot kuinka hyvin, historiaa ei voi muuttaa.”

Lukemistani Murakamin kirjoista olen pitänyt eniten Sputnikista. Siinä oli lievää outoutta, joka viehätti minua. Värittömän miehen vaellusvuosissa on myös jotain selittämätöntä, mutta tällä kertaa se ei minusta istu tarinaan niin luonnollisesti kuin Sputnikissa.

Värittömän miehen vaellusvuodet ilmestyi viime vuonna ja siitä löytyy paljon blogikirjoituksia. Laitan tähän linkin Ullan Luettuihin kirjoihin, johon on koottu linkkejä muihin blogeihin.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Tammen Keltainen kirjasto 2014, 330 s.
Japaninkielinen alkuteos ilmestyi 2013

4 kommenttia:

  1. Näihin murakameihin pitäisi siirtyä jo kuluvan vuoden aikana. Itsellänikin odottelee hyllyssä. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostava kirjailija, ehdottomasti, mutta en suosittelisi aloittamaan Värittömän miehen vaellusvuosista.

      Poista
  2. Onko tässä teoksessa enemmän kuin miltä ensi näkemältä näyttää? Onko tässä eräänlainen piilotaso takana? Em. kysymyksiä pohdin ja en ihan löytänyt vastausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri lukemassa sinun hienon postauksesi.

      Minäkin mietin lukiessani, että nyt tässä on jotakin, jota en huomaa. Kirja on niin sujuva ja nopeasti luettava, että yritin jo välillä hidastaa, mutta sekään ei auttanut.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.