Peter
Wihl on menestynyt taidemaalari, joka saa yllättäen kuulla, että hänellä on synnynnäinen
silmäsairaus, jonka vuoksi hän sokeutuu pian. Wihlillä on vaimo Helene ja 6-vuotias
tytär Kaia. Helene on lavastaja ja työskentelee parhaillaan Ibsenin Villisorsan
lavasteiden parissa. Kaikki Villisorsan nähneet ymmärtävät, että Peter on
huolissaan tyttärestään. Minusta hän oli koko ajan enemmän huolissaan
itsestään, vaikka toistelikin, kuinka rakasti perhettään. Peter ei ollut kovin
sympaattinen hahmo.
Peter
Wihl on valmis tekemään mitä tahansa, jotta ei menettäisi näköään. Hänen tautinsa
on parantumaton, mutta yksi keino löytyy. Se on niin raaka, että kirjan
takakannen teksti ”- - tekee sopimuksen paholaisen kanssa” on kerrankin
paikallaan.
Mallissa
pitäisi olla kaikkea, mitä hyvältä kirjalta vaaditaan. Siinä on taiteilija,
joka on menettämässä luomiskykynsä. Siinä on vahva moraalinen kysymyksenasettelu.
Siitä huolimatta kirja jäi minulle vieraaksi. En saanut siitä otetta, henkilöt
pysyivät etäisinä. Jokunen taiteeseen liittyvä huomio oli kiinnostava, kuten
”- - Peter ajatteli yhä harmistuneempana että taiteesta oli tullut yhtä aikaa seniiliä ja infantiilia, se oli peli, leikkikalu, enää ei ollut ideoita, oli vain keksintöjä, ei käsityötä, vain rakennuspalikoita ja optiikkaa, taiteesta oli tullut taidetta - -”
Malli
on ilmestynyt Otavan kirjastossa, jonka tasoon on voinut yleensä luottaa. No,
kaikista kirjoista ei voi pitää. Saan tästä joka tapauksessa yhden merkinnän
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.
Yksi
huomio vielä: kirjan kansi on harvinaisen mitäänsanomaton.
Lars
Saabye Christensen: Malli
Suomentanut
Katriina Savolainen
Otava 2006, 316 s.
Norjankielinen alkuteos Modellen 2005
Norja on minulle hieman haastava maa pohjoismaa-haasteessa. Vaikkei tämä ollut sinulle aivan huippukirja, otan vinkin talteen - ehkä kokeilen tätä. Perusasetelma tosiaan kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaChristensenin toisesta kirjasta nimeltä Velipuoli löytyy positiivisia blogiarvioita. Ehkä kannattaisi kokeilla sitä.
PoistaNorjalaista kirjallisuutta ei ole tullut paljon luettua. Yleensä suomennetut norjalaiset kirjat ovat dekkareita, jotka eivät innosta. Ehkä tämäkin on liian tumma ja jännä luettavaksi meikäläiselle. Tuo "raaka keino" näön säilyttämiseksi ei kuulosta kovin hyvältä tai leppoisalta.
VastaaPoistaNorjalaisista nykykirjoista olen pitänyt Per Pettersonin Hevosvarkaista (ei ole dekkari). Kaikki kolme norjalaista nobelistia ovat omalla tavallaan hyviä, eli siis Björnson, Undset ja Hamsun.
Poista