Pirkko Arhippa kirjoittaa perinteisiä
arvoitusdekkareita. Niitä hän on julkaissut pitkälti yli 30. Arhipan sankarit ovat vaihdelleet vuosien varrella. Polku pimeään -kirjassa esiintyvät juristi Pauliina Kivikoski ja komisario Jyri Jokisalo. Rikos
tapahtuu Sysmässä, eikä Arhipan kotikulmilla Naantalissa tai Turussa.
”Sara oli ollut mukana Suomen Huippis -kisassa, hänellä oli kauneuskilpailujen nauhoja ja pokaaleita kaappi täynnä; levy, jolla hän käheän laulun lomassa oli kuiskinut seksikkäästi, oli myynyt platinaa. Sara oli jäänyt kiinni pilvenpoltosta, hän oli ollut mukana pääkaupungin julkkisten kokaiinipippaloissa, Sara oli tapellut ravintoloissa, saanut ylinopeussakkoja ja varastellut luksusputiikeista. Kolme julkkisavioliittoa oli rikkoutunut Saran vuoksi, kaksi suuren yrityksen toimitusjohtajaa oli suistunut palliltaan.”
Kun rikosromaanin henkilö esitellään noin,
hänelle ei voi käydä kuin yhdellä tavalla. Murhan syy voi tosin olla muuallakin
kuin edellä esitetyssä, koska Sara tietää jotakin ratkaisevaa eräästä vanhasta
rikoksesta.
Arhipan kirjat eivät yleensä säikyttele
lukijaa, mutta tämän kirjan alku on poikkeus. Yksinäiset pikkumökit metsän
keskellä pimeänä talviyönä ovat aina pelottavia.
Arhipan dekkarit lukaisee nopeasti, parissa
tunnissa. Syyllisen arvaamisesta saa hiukan päänvaivaa. Tässäkin päättelin osan
juonesta oikein, mutta en ihan kaikkea. Vähän syvyyttä näihin kirjoihin tuo Arhipan
tapa sirotella tekstiin kommentteja elämän nykymenosta ja varsinkin
luonnonsuojelusta. Useita vuosia sitten kuuntelin Arhippaa Helsingin
kirjamessuilla ja hän sanoi kirjoittaneensa pari rikosromaania, joissa tehtiin ympäristörikos, mutta joissa ei ollut murhia. Ne eivät
myyneet ja hänen piti palata perinteisempiin aiheisiin.
Pirkko Arhippa: Polku pimeään
Kustannus-Mäkelä 2011, 206 s.
Kansi Nina Heinonen
Luen hyvin vähän kotimaisia dekkareita, etenkin nykydekkareita. Kuitenkin Arhippa, Tabet ja Nevalainen kuuluvat suosikkeihini. Polku pimeään tuntuu vieraalle. Eikä majaile edes hyllyssä.Pitääkin saada kirjastosta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku toinenkin lukee Arhippaa! Olen lukenut myös muutaman Nevalaisen kirjan.
Poista