Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina

Kesäkuun nobelistini on Ernest Hemingway, jonka romaanista Afrikan vihreät kunnaat kirjoitin alkukuusta. Kun kirjastossa oli viime käynnilläni myös Nick Adamsin tarina, niin ajattelin, että sehän sopii hyvin tähän kuukauteen.

Nick Adamsin tarinaan on koottu Hemingwayn Nick Adams -nimisestä henkilöhahmosta kirjoittamat lyhyet novellit. Kuusitoista niistä Hemingway julkaisi elinaikanaan eri kirjoissa. Hänen kuolemansa jälkeen löydettiin kahdeksan kertomusta lisää.

Tällä tavalla yhteen koottuna novellit muodostavat tarinan Nick Adamsin elämästä lapsuudesta levottoman nuoruuden kautta sotaan ja sodan jälkeiseen rauhoittumiseen. Nick Adamsia on pidetty Hemingwayn omakuvana – onhan tarinoissa selviä yhtymäkohtia Hemingwayn omaan henkilöhistoriaan. Esimerkiksi novellissa Kirjoittamisesta, joka on yksi postuumisti julkaistuista, Hemingway kuitenkin korostaa, että kaikki kelvollinen teksti on kuviteltua.

”Tarinoiden Nick ei ollut koskaan hän itse. Hän keksi Nickin. Tietenkään hän ei ollut koskaan nähnyt intiaaninaisen synnyttävän. Juuri se teki tarinasta hyvän. Kukaan ei tiennyt sitä. Hän oli nähnyt naisen synnyttävän Karagatchin tiellä ja yrittänyt auttaa. Niin se oli.”

Mielenkiintoisesti Hemingway viittaa tuossa novelliin Intiaanikylä, joka minusta nousi selvästi tämän kokoelman parhaaksi. Toinen samanveroinen oli vain yhden sivun mittainen ”Nick istui seinään nojaten…”, jossa Nick on haavoittunut vakavasti ja odottaa paarinkantajia.

Novelleissa on suuria teemoja kuten Hemingwayn kirjoissakin. Kuolema, sota, rakastamisen vaikeus. Luonto ja sen merkitys. Monissa kertomuksissa kalastetaan. Nick Adams on yhteydessä luontoon paljon terveemmin ja luonnollisemmin kuin Afrikan vihreiden kunnaiden Hemingway.

Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina

Suomentanut Juhani Jaskari (käännöksen uudistanut Turun yliopiston suomentajaseminaari)

Tammen Keltainen kirjasto 2013, 306 s.

Ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1979

Englanninkielinen alkuteos The Nick Adams Stories 1972