Kirja Jacob Södermanista kiinnosti minua heti,
kun huomasin, että sellainen ilmestyy. Olen aina seurannut politiikkaa jonkin
verran. Söderman on reilusti vanhempi kuin minä, mutta olen kuitenkin sen
ikäinen, että muistan monet kirjassa kerrotut tapahtumat. Olen arvostanut
Södermania varsinkin kahdesta syystä: hän oli oikeusasiamies ja toimi
syyttäjänä valtakunnanoikeudessa, kun Kauko Juhantalo tuomittiin, ja hän oli
EU:n ensimmäinen oikeusasiamies.
Elämäkerrasta saa lisätietoa molemmista edellä
mainituista asioista. Minulle oli uutta, tai en ainakaan muistanut, että
Söderman toimi pitkään Chile-komissiossa ja oli siksi kansainvälisesti
tunnettu. Tunnettuus vaikutti osaltaan hänen valintaansa EU:n
oikeusasiamieheksi.
Söderman on ehtinyt tehdä niin paljon, että
tavallinen kansalainen voi vain ihmetellä. Hän on ollut kansanedustajana
kahteen otteeseen, ministerinä, maaherrana, oikeusasiamiehenä. Luettelin edellä
vain huomattavimmat. Poliittisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen lisäksi
hän on tehnyt paljon muuta, esimerkiksi oli levittämässä jazzia Suomeen 50-luvulla.
Heikki Saari on kirjoittanut kevyellä otteella,
joten kirja on helposti luettava, vaikka juridiikkaakin joudutaan käsittelemään.
Yleensä olen ollut tyytyväinen Siltalan kustantamien kirjojen tasoon, mutta
tässä on kummallisen paljon painovirheitä ja asioiden toistoakin on aika
paljon. Ikään kuin kirjaa julkaistaessa olisi ollut kiire.
Kirjabloggaajana nostan vielä esille Södermanin
kiinnostuksen kaunokirjallisuuteen. Nuorena poikana hän kävi kävi ahkerasti
Oulunkylän kirjastossa, jossa kirjastonhoitaja Sven Hirn tutustutti hänet
esimerkiksi Hemingwayhin. Naapurissa asunut Akateemisen kirjakaupan entinen
myyjä Thor Hedengren puolestaan johdatti pojan venäläisten klassikkojen pariin.
Erään Chile-komission kokouksen illallisella
Söderman istui Gabriel García Márquezin vieressä, mutta menetti tilaisuuden
keskustella hänen kanssaan, koska ei osannut espanjaa. Silloin Söderman päätti
opiskella espanjaa. Espanjan kieleen liittyy minunkin henkilökohtainen
kosketukseni Södermaniin. Olimme samalla espanjan kurssilla puolisen vuotta 1990-luvun
alkupuolella. Me kurssilaiset tunsimme toisemme periaatteessa vain etunimeltä
eli Söderman oli Jacob. Mieleeni on jäänyt hänen loistava puhetaitonsa (siis
jopa espanjaksi) ja omintakeinen huumorinsa. Koko opiskeluryhmä nauroi useasti
Jacobin hervottoman hauskoille jutuille.
Heikki Saari: Jacke. Jacob Södermanin elämä
Siltala 2014, 348 s.
Kiinnostava bloggaus. Opiskelusta ja kielitaidosta on aina hyötyä. Minusta Söderman on ollut aina julkisuudessa hyvin korrekti ja asialähtöinen ja hyvin humaani henkilö.
VastaaPoistaKiitos! Södermanin asialähtöisyys ja humaanius tulevat hyvin esille elämäkerrassa.
VastaaPoistaEn ole kovin poliittisesti kovinkaan antiivinen henkilö, mutta olen toki kiinnostunut politiikasta. Käyn äänestämässä ja haluan pysyä ajantasalla. Itselleni Söderman on joten kuten tuttu valtakunnan vaikuttaja, mutta en voi sanoa "tarkemmin" tuntevani hänen taustoja ja tekemisiä. Mielenkiintoinen bloggaus. Voisin enemmänkin lukea politikoista, vaikkapa esim. Södermanista.
VastaaPoistaTämä olisi ainakin helppo kirja. Ei ole mikään tieteellinen elämäkerta.
PoistaHuikea muisto sinulla Södermanista. Itse en häntä niin muista (lienen aavistuksen liian nuorta sukupolvea), vaikka yklläkin Kauko Juhantalon talousrikokset ovat muistissa. Alkoi nyt kiinnostaa Jacob Söderman ihan henkilönä, joten tarttunen tähän kirjaan, jos osuu eteen. En kavahda politiikkaa, jos se on selkeästi kirjoitettu.
VastaaPoistaYhteinen espanjan kurssi on tietysti yksi syy siihen, että olen seurannut Södermanin uraa ja halusin lukea tämän kirjan.
PoistaSöderman on minulle vieras (johtuen ehkä nuorehkosta iästäni), mutta politikka kiinnostaa. Haluan tietää lisää, saatanpa joskus lukaista tämän elämänkerran. :)
VastaaPoistaSöderman on tosiaan tutumpi meille vanhemmille. Hän oli paljon esillä 1990-luvulla.
Poista