Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Joku oli tuonut Hietakehdon kirjaston kierrätyshyllyyn. Koska en ollut lukenut Sirpa Kähkösen romaaneja kaikista kehuista huolimatta, otin kirjan ja luinkin sen saman tien. Tiesin, että Hietakehto kuuluu Kuopio-sarjaan. Se oli luettavissa itsenäisenä teoksena,  mutta edeltävien kirjojen lukeminen olisi taustoittanut henkilöhahmoja ja lisännyt heidän käytöksensä ymmärtämistä.

Hietakehdossa eletään vuoden 1943 kesän loppupuolta huvilalla lähellä Kuopiota. Sota on näennäisesti kaukana. Sota näkyy joidenkin ruokien ja tavaroiden puutteena, se näkyy nuorten miesten puutteena. Ihmisten mielissä sota on. Hietakehto kuvaa sotaa naisten ja lasten kokemana, varsinkin lasten.

Charlotta on 8-vuotias ja Juho jonkin verran vanhempi. Juho on orpo, hän on huvilan omistavan Tuomen perheen kasvattina. Charlotan äiti elää, mutta on käytännössä hylännyt tyttärensä, joka on päätynyt muusikko Blombergin hoiviin. Tyttö kutsuu Blombergia Vatiksi. Kummankin lapsen perusturvallisuus on järkkynyt. Paha olo johtaa Charlotan ajattelemaan tätinsä sanoja.

”Joskus, harvoin aukeaa ovi ja siitä voi astua sisään. Ehkä kerran elämässä. Jos niin käy, Ester-täti kuiskasi valvomisesta ja kuiskaamisesta väsyneellä äänellään, jos niin käy, pitää tietää, että siitä maasta ei pääse pois. Sinne saa mennä vain jos kukaan ei täällä enää kaipaa. Muistathan. Vain jos kukaan ei missään enää ikävöi. Muutoin – ei.”

Sota tulee lasten leikkeihin. Leikitään Katynia ja vastaavia. Lopulta aseen ja kaasunaamareiden kanssa. Kirjan järkyttävin kohtaus jää ajatuksiin selkeinä kuvina.

Hietakehdossa on paljon dialogeja. Niissä on käytetty hienosti eri puhetyylejä ja murteita, jotka kuvaavat kutakin puhujaa. Tässä herrasväen palvelija Hilda:

”Myö täällä pärjätään, Hilda oli sanonut niin rauhallisesti kuin vain oli osannut. Meitä on koolla niin monta kiukkusta akkaa, että saapi jo melekonen piru olla, että meille jottain mahtaa.”

Hietakehto on hyvä kirja, mutta ehkä Kuopio-sarja kannattaisi kuitenkin lukea järjestyksessä. Laitan tähän linkin blogiin Täällä toisen tähden alla, jonka kirjoittaja on lukenut aiemmat osat ja jolla on siksi enemmän näkemystä postauksessaan.

Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Otava 2012, 336 s.

Kannen alkuperäinen kuva Jussi Kangas