Kuukauden nobelisti Albert Camus: Putoaminen

Albert Camus’n tuotannosta olen lukenut aikaisemmin vain Sivullisen (muutamaan kertaan) ja jonkun novellin. Putoaminen tuotti heti aluksi yllätyksen, koska se oli satiirinen. Camus ja satiiri oli uusi yhdistelmä.

Putoaminen on yksinpuhelu. Pariisilainen asianajaja Jean-Baptiste Clamence kertoo elämästään satunnaiselle tuttavalle, jonka on tavannut merimieskapakassa Amsterdamissa. Tosin hän sanoo heti, että nimi Jean-Baptiste Clamence ei ole hänen oikea nimensä, joten kerrotun uskottavuus jää kuulijan (lukijan) arvioitavaksi. Keskustelukumppanin repliikkejä emme näe, mutta hän sanoo välillä jotakin, johon Clamence reagoi.

Aluksi Clamence kehuu itseään ja ylistää entistä elämäänsä Pariisissa, kunnes pääsee käännekohtaan ja siihen, miksi hän on vieraassa maassa ’katumuksentekijä-tuomarina’, kuten hän määrittelee itsensä. Hän puhuu elämän suurista asioista, mutta usein banaaleja esimerkkejä käyttäen. Varsinkin hän puhuu syyllisyydestä ja tuomitsemisesta.

”Mitä enemmän syytän itseäni, sitä paremmin minulla on oikeus tuomita teitä. Eikä vielä silläkään hyvä: yllytän teitä tuomitsemaan itse itseänne, mikä taas saman verran keventää minun kuormaani.”

Lopussa on ovela näkökulman muutos, jossa peili kääntyy kuuntelijan eteen ja samalla lukija huomaakin tarkastelevansa itseään. Lopetus on hieno ja nosti kirjan arvoa silmissäni. Putoaminen kannatti lukea, mutta se ei yllä Sivullisen tasolle. Sivullinen on Camus’n merkkiteos.

Camus’n tuotanto jäi suppeaksi. Hänen kahdesta kuuluisimmasta teoksestaan löytyy bloggauksia, esimerkiksi seuraavat:

Sivullinen, Jokken kirjanurkka

Rutto, Kannesta kanteen

Albert Camus: Putoaminen

Suomentanut Maijaliisa Auterinen

Otava 1962, 4. painos, 163 s. (1. painos 1958)

Päällys Kosti Antikainen

Ranskankielinen alkuteos La chute 1956