Kirjamessujen toisena päivänä keskityin suomalaisiin kirjailijoihin ja suomalaiseen kirjallisuuteen Venäjän sijasta. Sirpa Kähkönen ja Stig-Björn Nyberg keskustelivat otsikolla Lapsuutemme kirjat. Keskustelijoille ja yleisölle olivat tuttuja kaikki samat: Tammen kultaiset kirjat, Pekka Töpöhäntä, Viisikot, Tarzanit, Runotytöt, jne. Kumpikin keskustelija myönsi, etteivät olleet lapsina erityisemmin pitäneet muumeista. Mikä helpotus, minäkään en pitänyt ja olen luullut olleeni poikkeus. Muumit avautuivat vasta vähän myöhemmin. On tärkeää, että lapsille luetaan. Se oli keskustelun tärkein sanoma.
Heidi Köngäs kertoi kirjastaan Hertta. Markus Leikola haastatteli. Kiinnostus kirjaa kohtaan on valtava. Kuulijoita olisi ollut paljon enemmän kuin suureen Aleksis Kivi -tilaan mahtui. Köngäs sanoi epäilleensä etukäteen, mahtaako suomalaisia kiinnostaa tällainen aihe. Epäilys on osoittautunut turhaksi. En ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta tämän teoksen kohdalla ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, koska henkilöiden elämänvaiheet ovat pääpiirteissään tuttuja. Köngäs sanoi perehtyneensä tarkoin arkistoihin ja on valmis puolustamaan näkemystään.
Otavan tilaisuudessa kuuntelin, kun Tua Harno, Pasi Pekkola ja Antti Tuomainen kertoivat uutuskirjoistaan ja vastasivat kirjabloggareiden kysymyksiin. Varsinkin tehdystä taustatyöstä oli mielenkiintoista kuulla. Harno oli ollut Australiassa, Pekkola Kiinassa ja Harno sekä Tuomainen olivat perehtyneet kaivostoimintaan.
Eilen olin antikvariaattiosastolla, tänään tutkin kustantajien ja kirjakauppojen tarjontaa. Ostin Shakespearen Macbethin, jota en löytänyt edellisenä päivänä. Ostin toki muutakin, koska hyviä tarjouksia oli paljon, myös minua kiinnostavista klassikoista. Postaukset tulevat aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.