Verner von Heidenstam on varmasti yksi vähiten
tunnettuja nobelisteja. Tämän kirjan luettuani ymmärrän, miksi.
Kansa ja
sen kuninkaat luo Ruotsille osin kuvitteellista historiaa.
Kirjassa on 31 lyhyttä lukua, jotka ovat joko täysin itsenäisiä tai liittyvät
löyhästi toisiinsa. Luvut kuljettavat aikaa myyttiseltä rautakaudelta Kustaa
Vaasaan saakka. Ensimmäinen historiallinen henkilö on arkkipiispa Ansgarius,
Pohjolan apostoli 800-luvulta. Birger-jaarli, kuningas Maunu Ladonlukko, pyhä
Birgitta, Sten Sture vanhempi ja nuorempi, uskonpuhdistaja Olaus Petri –
Ruotsin historian merkkihenkilöitä esiintyy.
Periaatteessa Kansa ja sen kuninkaat voisi olla mielenkiintoinen historiasta
kiinnostuneesta, mutta kirja on kovin kömpelösti ja jopa lapsellisesti
kirjoitettu. Alaotsikkona on Kertomuksia
nuorten ja vanhain luettavaksi eli saattaa olla, että von Heidenstamin
tarkoitus on ollut kirjoittaa lähinnä nuorille, mutta se ajatus ei pelasta tätä
kirjaa.
Alkupuolella tarinat ovat täynnä menninkäisiä,
peikkoja, maahisia ja noitia. Kristinuskon ja pakanallisuuden taistelu on
aiheena monessa kertomuksessa. Myöhemmin soditaan loputtomasti milloin
ruotsalaisen, milloin tanskalaisen kuninkaan johdolla tai kuningasta vastaan.
Google oli apuna, kun yritin pysyä selvillä kiusallisen samannimisistä
kuninkaista.
Tällaisella kirjallisuudella Nobelin on voinut
saada vain ruotsalainen kirjailija kauan sitten (vuonna 1916).
Loppuun pieni tekstinäyte
kirjan alkupuolelta:
Ura-Kaipa otti veitsen hänen kädestään ja astui majaansa vanhimmat mukanaan. Majan lattia oli paasien peittämä, ja ne paadet oli huolellisesti lakaistu, sillä mitään ei Ura-Kaipa-kansa niin halveksinut kuin multaa. Päällikön kädet eivät milloinkaan saaneet koskea maahan, eikä kukaan halunnut muokata maata. ”Me, jotka metsästämme ja kalastamme ja palvelemme aurinkoa”, oli heidän tapana sanoa, ”mekö kunnioittaisimme maan multaa! Sehän on muodostunut mädäntyneistä eläimistä ja kasveista, ja siksi se on saastaista.”
Verner von Heidenstam: Kansa ja sen kuninkaat
Suomentanut Vihtori Lehtonen
WSOY 1909, 325 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Svenskarna och deras hövdingar
1908
Heh, piti käydä lukemassa hieman tietoja kirjailijasta...tämä kirja oli näköjään tosiaan kirjoitettu pääasiassa lapsille Lagerlöfin Peukaloisen retkien hengessä (oliko tämä sitten tilaustyö vai oma inspiraatio...)
VastaaPoistaJa Heidenstamin ansiot tuntuvat keskittyvän kovin Ruotsin sisäiseen kirjalliseen kenttään, mainittiin huomattavaksi kansallisromantikoksi Strindbergin yms realismin vaihtoehtona. Ja että oli pääasiassa kuitenkin runoilija.
Jotain herralta voisi harkita lukevansa mutta ehkä ei sitten tätä kirjaa :)
Joo, lueskelin itsekin Heidenstamista kirjan ohella. Jossakin häntä mainittiin jopa Ruotsin kansallisrunoilijaksi. Ehkäpä häneltä kannattaisi lukea runoja. En yrittäisi lukea tätä kirjaa lapsille. Kyllästyisivät varmaan ennen ensimmäisen sivun loppua.
Poistajännä kun kirjoitat Heidenstam, hänestä juuri ostin uuden kirjan.
VastaaPoistaSepä sattui! Kuten huomasit, en oikein arvostanut kirjaa Kansa ja sen kuninkaat.
Poista