Cervantes: Novelleja ja Shakespeare: Macbeth

23.4. on Cervantesin ja Shakespearen kuolinpäivä. Molemmat kuolivat vuonna 1616 eli tasan 400 vuotta sitten. Kirjan ja ruusun päivä on lähtöisin Espanjan Kataloniasta ja se on sijoitettu tähän päivään juuri Cervantesin kuolinpäivän vuoksi. Tällä pienellä kirjoituksella yritän kunnioittaa molempia suuria kirjailijoita.

Cervantes: Novelleja

Olen lukenut Don Quijoten ja se löytyy kirjahyllystäni, mutta en ryhtynyt lukemaan sitä uudelleen tätä postausta varten. Löysin suomennettuna Cervantesin Novelleja. Suomennos on vuodelta 1936. Kirja sisältää kolme kertomusta, jotka ovat novelleiksi pitkiä.

Mustalaistyttö. Nuori mustalaistyttö Preciosa hurmaa kauneudellaan, esiintymistaidoillaan, älykkyydellään ja sanavalmiudellaan. Aatelisnuorukainen Juan rakastuu niin, että lupaa Preciosan vaatimuksesta liittyä mustalaisiin ja odottaa kaksi vuotta ennen kuin Preciosa suostuisi hänen omakseen. Lopussa selviää odotetusti, ettei Preciosa ole mustalainen sen enempää kuin Juankaan.

Estremaduran mustasukkainen vanhus. Amerikassa omaisuuden kerännyt vanhus palaa Espanjaan ja rakastuu 15-vuotiaaseen tyttöön. Mies on niin mustasukkainen, että sulkee nuoren vaimonsa ja palveluskuntansa (vain naisia ja yksi eunukki) taloon, jossa ei ole edes ikkunoita kadulle päin. Loppu on yllätyksellinen toisin kuin Mustalaistytössä.

Petollinen avioliitto. Petollinen avioliitto on itsessään vain lyhyt kertomus miehestä, joka huiputettiin edulliseksi luulemaansa avioliittoon. Varsinainen tarina on kyseisen miehen kirjoittama  Kahden koiran keskustelu novellin sisällä. Koira Berganza kertoo Scipiolle monia käänteitä sisältävän elämäntarinansa. Koirien keskustelu on satiirinen. Satiirin kohteeksi joutuvat muun muassa paimenrunoelmat ja monet ihmisten omituiset tavat ja uskomukset. Koirat yrittävät itsekin hillitä filosofointiaan, jota ne kutsuvat parjaamiseksi, mutta herkullisia kohteita vain riittää.

Cervantesin novellit tuovat joiltakin osin mieleen Decameronen. Niissä on huiputusta ja väärinkäsityksiä, ja naisten siveellisyys on kunniassa. Huumori on lähinnä satiiria. Mustalaistytön isoäidin käytännöllinen ajatuksenjuoksu muistuttaa Sancho Panzaa. Näitä novelleja oli mukava lukea.

Novellit on valittu Cervantesin vuonna 1613 julkaisemasta 12 novellin kokoelmasta Novelas ejemplares. Se on suomennettu vuonna 2007 kokonaan nimellä Opettavaisia kertomuksia.

Shakespeare: Macbeth

Shakespearen näytelmistä valitsin luettavaksi Macbethin, koska sitä en ole nähnyt koskaan missään muodossa. Monista muista Shakespearen näytelmistä olen katsonut elokuvaversion. Kolme olen nähnyt näyttämöllä. Benno Besson ohjasi 1980-luvulla Hamletin Lilla Teaterniin. Hamletia näytteli Asko Sarkola ja Ofeliaa Pirkko Hämäläinen. Näkemässäni Romeossa ja Juliassa Juliana oli näyttelijäopiskelija Kati Outinen. Teatteri Jurkan Kuningas Learissa pääosassa oli Pentti Siimes.

Macbethissa minua kiinnosti etukäteen eniten Lady Macbeth, jonka julmuuteen viitataan usein. Hänen ensimmäinen näyttäytymisensä kertoo jo paljon, kun hän pitää Macbethiä heikkona.

”- - Mutta luonteestasi

kannan huolta; se on liian täynnä

inhimillisyyden maitoa, ja oikotie

on sille vieras. Tähtäät korkealle,

vallanhimoa ei puutu, puuttuvat vain

kovat otteet. - - ”

Kuten edellä olevasta katkelmasta näkyy, luettavanani oli Matti Rossin varsin moderni suomennos. Sen lukeminen oli vaivatonta.

Näytelmässä on paljon hahmoja, noidista alkaen. Vaikka Macbeth on Shakespearen suuria tragedioita, niin joihinkin sivuhenkilöihin liittyy selvästi huumoria.

Macbethin teema on tunnetusti valta ja vallanhimo. En lähde (enkä osaisikaan) näytelmän hienouksia erittelemään. Kannattaa lukea vaikka Ralf Långbackan kirjoittama esipuhe. Teema on edelleen valitettavan ajankohtainen. Vallanhaluisia hallitsijoita maailmassa aina riittää. Näytelmässä heille kävi huonosti. Lady Macbeth sekosi ja Macbeth kuoli taistelussa. Oikeassa elämässä vallananastaja saattaa joskus jopa menestyä.

Miguel de Cervantes Saavedra: Novelleja

Espanjan kielestä suomentanut ja asiaselityksillä varustanut Walter O. Streng-Renkonen

Runot suomentanut Yrjö Jylhä

WSOY 1936, 259 s.

William Shakespeare: Macbeth

Suomentanut Matti Rossi, esipuheen kirjoittanut Ralf Långbacka

WSOY 2008, 2. painos, 165 s.