Tilinteko on ensimmäinen lukemani Jack Reacher
-trilleri. Ja viimeinen.
Olin kuullut kehuja Lee Childin kirjoista ja
halusin kokeilla niitä. Olisin mielelläni lukenut jonkun teoksen sarjan
alkupäästä, mutta lähikirjastoni vanhin paikalla ollut Jack Reacher -kirja
sattui olemaan Tilinteko vuodelta
2007.
Jack Reacher vaikutti versiolta lännenelokuvien
yksinäisestä ratsastajasta, joka saapuu paikalle jostakin ja pahikset tuhottuaan
ratsastaa jonnekin. Reacher vain saapuu ja lähtee linja-autolla. Reacher on
ollut vuosia sitten armeijan erikoisjoukoissa ja siellä hän on osan aikaa johtanut
kahdeksan hengen ryhmää. Ryhmän tehtävät ovat olleet varsin erikoisia, ainakin
tästä kirjasta pääteltynä suorastaan tuhoisia. Tilinteon alussa yksi ryhmän jäsenistä löytyy tapettuna aavikolta
läheltä Los Angelesia. Reacher ja kolme muuta ryhmän jäsentä alkavat selvittää,
mitä on tapahtunut. Heidän tavoitteenaan on kostaa tekijöille.
Teksti on sujuvaa ja juoni on näppärä, kuten
voi odottaakin näin suositulta kirjailijalta. Helikopterilla lentelyä, autoilla
rymistelyä, ammuskelua ja vastaavaa löytyy trillerille tyypillisesti. Tosin
kerronta on joskus turhan yksityiskohtaista.
Miksi kirjoitin alkuun, että en aio lukea näitä
lisää? En pidä omankäden oikeudesta. Kun Reacher ryhmineen haluaa kostaa
entisen kollegansa tappajille, niin kosto tarkoittaa näiden surmaamista, jota
kirjassa pidetään oikeutettuna ja itsestään selvänä, vaikka lopussa
yritetäänkin pehmentää toteamalla, että tappaminen ei tuonut ketään takaisin.
Vastenmielisyyttä herättivät liian tarkat kuvaukset. En halua lukea
perusteellista selostusta siitä, kuinka Reacher katkaisee miehen kaulan paljain
käsin.
Luen dekkareita rentoutuakseni, mutta
tämäntyyppisen kirjan parissa en rentoudu. Tiedänpähän kuitenkin nyt, millaisia
Childin kirjat ovat.
Lee
Child: Tilinteko
Suomentanut
Jukka Jääskeläinen
Karisto 2010,
3. painos, 445 s.
Englanninkielinen
alkuteos Bad Luck and Trouble 2007
Näin ne mielipiteet eroavat. Itse pidän Lee Childia yhtenä parhaista nykyjännärin tekijöistä. Hän kirjoittaa vetäviä, kiinnostavia tarinoita, joita lukee aina mielellään.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä kritiikin. Väkivalta on arveluttanut joskus minuakin, tietyssä määrin se kuulunee lajityyppiin. Lisäksi sillä ei herkutella niin vastenmielisesti kuin joissain lajityypin teoksissa. Myös omankäden oikeus kieltämättä välillä hieman mietityttää.
Nämä ovat kuitenkin piirteitä, jotka eivät ole estäneet minua nauttimasta kirjojen muista ansioista. Semminkin kun Childin asenteet moniin muihin asioihin, kuten suhtautuminen naisiin, on terveempää kuin monissa muissa jännäreissä.
Tunnustan kyllä Tilinteon ansiot, mutta omankäden oikeus korostui minusta liikaa. Se tekee monista nykyviihteen tuotoksista minulle vastenmielisiä, elokuvista varsinkin. Katsoin tv:stä esimerkiksi filmin Taken, joka on saanut IMDb:ssä hyvän arvosanan 7,9. Siinä Liam Neesonin esittämä isä menee Pariisiin pelastamaan tyttärensä ja tappaa kuin ohimennen satakunta ihmistä. Minä en voi lainkaan ymmärtää tuollaista viihteenä.
Poista