Teemestarin
tehtävä on varjella vettä. Mutta miten toimia maailmassa, jossa vesi ei riitä?
Maailmassa, jossa vesiannosten jakelua valvovat sotilaat. Maailmassa, jossa pahin rikos on vesirikos. Rikoksen
rangaistus on kuolema.
Teemestarin kirja on
sijoitettu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa jäätiköt ovat sulaneet, meri on
vallannut mantereita ja öljysodat ovat tuhonneet juomakelpoista vettä.
Pelottavasti tuo tulevaisuus ei tunnu olevan kaukana. UNHCR:n
mukaan vuonna 2015 maailmassa
oli noin 65 miljoonaa ihmistä, jotka olivat joutuneet pakenemaan kotiseudultaan,
heistä yli 20 miljoonaa ilmastollisten ääriolosuhteiden vuoksi. Myös monen konfliktin takana on
kuivuus. Esimerkiksi Syyriassa 1,5 miljoonaa ihmistä oli muuttanut kuivuuden
vuoksi ennen sodan puhkeamista (lähde: UNHCR).
WaterAid-organisaatio arvioi, että vuosittain yli 300 000 lasta (lähes 900 päivässä) kuolee tauteihin, jotka johtuvat puhtaan veden puutteesta ja huonosta jätehuollosta. Samanlaisia kohtauksia kuin Teemestarin kirjassa toivottomien äitien
jonottaessa turhaan hoitoa näytetään jo tällä hetkellä meille parempiosaisille
television uutisissa.
Samaan
aikaan maailman mahtavimman valtion johtaja irrottautuu sopimuksesta, joka on
yhdessä suurin ponnistuksin saatu aikaan. Teemestarin
kirjan kuvaama todellisuus on taas askelen lähempänä.
Odotukseni
Teemestarin kirjaa kohtaan olivat
suuret, ehkä ylimitoitetut. Kirjaa on kehuttu paljon, se on saanut useita palkintoja ja sen käännösoikeudet on myyty ainakin
18 kielelle. Odotukseni eivät aivan täyttyneet. Teemestarin kirja ja
sen sankari Noria olivat haaleita kuin matalan suomalaisen järven vesi kesällä. Ehkä tuntemukseni johtui haikeudesta, jota Nipvet-blogin Juha on kuvannut oivaltavasti omassa postauksessaan. Teemestarin kirja kannattaa
kuitenkin lukea. Se on kieltämättä taitava ja omanlaisensa, ja ensisijaisesti se on tärkeä.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2016, 8. painos, 330 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2012
***********
Helmet-haaste: 42. Esikoisteos.
Tekstisi sai minut viimein innostumaan tästä kirjasta. Tämä on yksi niistä kirjoista, joka on näkynyt liikaa kaikkialla ja siksi ollut luotaan työntävä. Ajankohtainen aihe.
VastaaPoistaOnpa kiva, jos innostuit, vaikka en niinkään kehu kirjaa, vaan korostan sen aihetta.
PoistaTeemestarin kirja tarjoaa minusta omaperäisen lähestymistavan resurssiniukkuuteen. Esikoisteoksen ansiot ovat selvät, enkä ole varma, minkä verran säröjä sopii osoitella.
VastaaPoistaHaaleuteen liittyen: teeseremoniat ovat tiukan muodollisia, ja mietin, ovatko Norian tunteet ja mielialat samaan tapaan säädeltyjä.
Oivaltava kommentti sinulta taas. Olen kerran osallistunut japanilaiseen teeseremoniaan ja se on todella tiukasti säännelty.
PoistaJa jotten vaikuttaisi ääliöltä, lisään, että tarkoitin omaa säröjen osoitteluani. :-)
PoistaEi huolta, ymmärsin kyllä.
PoistaTämä on mielestäni huippuhieno dystopiakirja. Minusta se oli ilmestymisvuotensa (2012) paras suomalainen kirja. Makean veden puute on lähempänä kuin koskaan, joten kirjan tulevaisuuskuvaukset voivat olla lähempänä totuutta kuin osaamme odottaakaan.
VastaaPoistaTuota edessä häämöttävää pelottavaa vesipulaa minäkin yritin kirjoituksessani korostaa.
PoistaKiinnostava arvio kirjasta, josta olen lukenut paljon ylistäviä arvioita. Minulla on tämä edelleen lukematta, mutta pidin kovasti Itärannan seuraavasta kirjasta Kudottujen kujien kaupunki. Tämäkin on lukulistallani. Kirjan ansikuva on muuten minusta aika haalea myös...
VastaaPoistaKiinnostava arvio kirjasta, josta olen lukenut paljon ylistäviä arvioita. Minulla on tämä edelleen lukematta, mutta pidin kovasti Itärannan seuraavasta kirjasta Kudottujen kujien kaupunki. Tämäkin on lukulistallani. Kirjan ansikuva on muuten minusta aika haalea myös...
VastaaPoistaSe, miksi kansikuva on tuollainen, selviää lukiessa. Jos pidit Kudottujen kujien kaupungista, saattaisit pitää Teemestarin kirjastakin. Ei tämä minustakaan ollut huono, vain vaisumpi kuin odotin.
Poista