Isäni seurakuntaa on
Singerin omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma. Hyvin lyhyet, vain muutaman
sivun mittaiset tarinat ovat ilmestyneet alun perin sarjana lehdessä. Ne
muodostavat kuitenkin selkeän kokonaisuuden. Tarinat etenevät kronologisesti
1900-luvun alusta ensimmäisen maailmansodan loppuun, jolloin Singer oli
15-vuotias.
Singerin
perhe oli hasidijuutalaisia. Hänen isällään oli Varsovassa rabbinaatti (bet
din), jota Singer selostaa alkusanoissaan seuraavasti:
”Bet din oli yhtaikaa jonkinlainen lakitupa, synagoga, opintosali ja jopa psykoanalyytikon työhuone jonne huolten painamat ihmiset voivat tulla huojentamaan mieltään.”
Vanha
hasidijuutalaisten kulttuuri avautuu pikkupojan silmin. Hän saa olla mukana
kuuntelemassa, kun isä ratkoo eteensä tuotuja riita-asioita, paitsi jos aiheet
ovat lapsen korville sopimattomia. Hän tarkkailee ihmisiä ja kuvailee heitä.
Muistoihin ovat jääneet iäkäs kristitty pyykinpesijämummo, maitomies, joka
antoi pojan nousta hevoskärryjensä kyytiin, hurjakäytöksinen hiilikauppias ja
moni muu erikoinen tyyppi.
Pojan
maailman muodostaa pitkään kotikatu Krochmalna ja sen asukkaat. Maailma
laajenee vasta maailmansodan vaikutuksesta, kun puutetta kärsinyt perhe
päättää, että äiti ja nuorimmat lapset lähtevät äidin kotipaikkakunnalle,
Itävallan puolelle Biłgorajhin.
Siellä teini-ikää lähestyvä poika lukee entistä enemmän, perehtyy Spinozaan ja
valmistautuu ”mielenhäiriöön jota kirjailijat kutsuvat ”rakkaudeksi”…”
Singer on kirjoittanut pieniä
elämänmakuisia tarinoita. Niissä on kovista ajoista huolimatta myös huumoria.
Isäänsä Singer kuvaa epäkäytännölliseksi pyhien kirjoitusten tutkijaksi,
jollaisia lähiympäristössä oli paljon muitakin. Perheiden elättämisestä huolehtivat
usein naiset, jotka olivat realisteja. Esimerkiksi hilpeässä kertomuksessa Miksi hanhet kiljuvat käytännöllinen
äiti ratkaisi ongelman, jota isä jo luuli ihmeeksi.
Singerin teoksia on suomennettu
paljon. Ilmeisesti niitä luetaan nykyisin vain vähän. Ainakaan blogikirjoituksia ei löytynyt monta, muutama kuitenkin:
Moskatin suku, Jokken kirjanurkka
Kaksi maailmaa, Keltainen kirjasto
Orja, Kaiken voi lukea!
Lublinin taikuri, Kaiken voi lukea!
Lupakirja, Keltainen kirjasto
Vihassa ja rakkaudessa, Luotaajat
Isaac Bashevis Singer: Isäni seurakuntaa
Englanninkielisestä käännöksestä In My Father’s
Court suomentanut Liisa Ryömä
Tammen Keltainen kirjasto 2002, 328 s.
Jiddišinkielinen alkuteos Beth Din 1960-luvulta
***********
Helmet-haasteessa saan osuman kohtaan 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.
Olen tämän Moskatin suvun lisäksi lukenut nyttemmin Lublinin taikurin ja Vihassa ja rakkaudessa, jotka molemmat ovat laatukirjoja.
VastaaPoistaMinä olen lukenut aikaisemmin vain Lupakirjan, eikä se oikein vakuuttanut minua. Ilmeisesti sinun lukemasi ovat parhaasta päästä Singerin tuotantoa.
PoistaOmat kokemukseni Singeristä ajoittuvat ajalle ennen blogia. Hän ei tosiaan taida olla kaikkein hotimpia kirjailijoita nykyaikana, mutta hyvin taitava kirjoittaja kylläkin.
VastaaPoistaNämä Singerin tarinat ovat jonkinlaisia novelleja nekin, mutta en aivan ehtinyt novellihaasteeseesi tämän kirjan kanssa.
PoistaEhkä olen vuosia sitten Singeriltä jotain lukenut, googlatessa ei selvinnyt mitä. Sen sijaan olen nähnyt elokuvat Jentl ja Vihassa ja rakkaudessa, jotka perustuvat hänen kirjoihinsa. Katsomisestakin on aikaa - enkä muista paljon mitään.
VastaaPoistaNoita elokuvia en tiennytkään. Saattaisin katsoa, jos tv:ssä joskus näytetään.
PoistaEn ole lukenut Singeriä, mutta puolanjuutalaisten kohtaloista kyllä paljonkin. Kuulostaa kiinnostavalta tuo lapsen näkökulma. Minulla on hyllynlämmittäjäpinossa odottamassa puolanjuutalaisen Leon Leysonin muistelmateos Poika joka pelastui, jossa hän kertoo kuinka selviytyi holokaustista Oskar Schindlerin avulla. Täytyy laittaa muistiin myös nämä Singerin kertomukset.
VastaaPoistaJos puolanjuutalaisten kohtalot sotien jaloissa kiinnostavat, niin kirja sopii sinulle varmasti.
PoistaKuukauden nobelisti on hieno idea ja kunnianhimoisesti sitä toteutat. Mielelläni kopioisin ideasi, mutta sama tahti eli Nobel-kirjailija/kuukausi ei minulta onnistu. Lukupiirissä olemme kyllä aika usein valinneet jonkun kuun kirjan sillä perusteella, että kirjailija on nobelisti, mielellään vielä nainen. Heitähän on vain murto-osa palkituista.
VastaaPoistaKiitos! Saattaa olla, että jatkossa minunkin on vaikea kirjoittaa nobelistista joka kuukausi, koska jäljellä olevat tulevat koko ajan hankalammiksi. Ovat siis vaikeammin löydettäviä. Kaikkia ei ole edes suomennettu ja joidenkin kirjallisuudenala on esim. historia tai filosofia, eikä niinkään kaunokirjallisuus.
PoistaSinger on minulle vieras kirjailija. Kertomasi perusteella tarinat ja niiden henkilöt kuulostavat hyvin eläviltä ja kiinnostavilta.
VastaaPoistaSinger on taitava kirjailija niin kuin tuossa edellä muutama kommentoijakin toteaa. Hän on jo kuitenkin jäämässä vähän sivuun lukuvirroista.
PoistaMinunkin Singer-lukemiseni ajoittuvat pre-blogiaikaan (= aikaan ennen kuin sana blogi oli olemassa tai netti keksitty), mutta oikein mieluisia lukumuistikuvan häivähdyksiä hänen nimensä tuo mieleeni.
VastaaPoistaMukava, että muistat Singerin positiivisesti.
PoistaMinulla on yksi Singerin suomennos hyllyssäni, mutten ole vielä saanut luetuksi. Olen viime aikoina huomannut, että omaelämäkerralliset kirjat ovat osuneet hyvin lukumakuuni, joten tämä alkoi kiinnostaa sen vuoksi. Lisäksi lapsen/nuoren näkökulmasta kerrotut tarinat ovat parhaillaan todella hyviä.
VastaaPoistaMinäkin pidän kirjailijoiden omaelämäkerroista. Niistä saa mukavasti taustaa heidän tuotantoonsa ajankuvan lisäksi.
PoistaKiinnostava postaus. Tällainen Nobel-teema tai vastaava voisi olla itsellekin hyvä idea. Pari klassikkoa viime aikoina luettuani olen taas muistanut, kuinka vanhemman kirjallisuuden lukeminen tarjoaa usein hienoja helmiä. Vaikkei uutuuksissakaan toki vikaa ole.
VastaaPoistaNobelisteissa tulee usein vastaan helmiä, mutta olen lukenut myös muutaman, hmm - sanoisinko mielenkiintoisen kirjallisen tuotteen nobelistilta.
PoistaTuollaisia lyhyitä tarinoita voisi joskus kokeillakin. Harvoin tulee luettua keltaista kirjastoa, kun miellän ne aika haastaviksi...
VastaaPoistaKeltaisessa kirjastossa on haastavuudeltaan hyvin eritasoisia kirjoja. Nämäkin tarinat on tosiaan kirjoitettu alun perin lehdessä julkaistavaksi.
PoistaSinger on yksi lempikirjailijoistani. Hän on parhaimmillaan lyhyiden juttujen kirjoittajana, kuten niin monet muutkin kirjailijat. Nämä tarinat tuntuvat surullisilta, kun tietää Puolan juutalaisten kohtalon. Jostain syystä nämä harmittomat ihmiset, jotka ajattelivat päivät pitkät Jumalaa ja uskon asioita, haluttiin tuhota.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Nykyaikana pitäisi muistaa nuo tapahtumat, jotta eivät pääsisi toistumaan.
Poista