Kati Hiekkapelto: Tumma

Olen lukenut Kati Hiekkapellon kaksi edellistä dekkaria Kolibrin ja Suojattomat. Minusta ne olivat hyviä, joten jatkoin sarjan kolmannen osan Tumman parissa. Hiekkapellon sankari Fekete Anna (nimi unkarilaisjärjestyksessä: sukunimi ensin) on kesälomalla perheensä kotimaassa Serbiassa. Annan äiti ja veli ovat palanneet Suomesta kotiseudulle, Serbian unkarilaisalueelle.

Loma alkaa huonosti, kun Annan käsilaukku varastetaan kyläjuhlissa. Laukku löytyy, samoin varas, mutta kuolleena. Poliisina Anna ei voi jättää juttua rauhaan. Paikallinen tutkinta päätyy nopeasti pitämään kuolemaa onnettomuutena, mutta Annalla on omat epäilyksensä päätelmästä. Penkoessaan varkaan taustoja Anna törmää oman perheensä suureen traumaan eli isänsä vuosia sitten tapahtuneeseen murhaan. Annan isä oli myös poliisi.

On tietysti varsin epäuskottavaa, että lomalla oleva suomalainen poliisi saa selvitetyksi vanhat tapahtumat lähes ilman apua. Vastahakoista tukea hän saa isänsä vanhalta ystävältä, joka löysi varkaan ruumiin, ja vähän halukkaampaa (monimerkityksellisesti) apua komealta poliisilta Péteriltä. Tuosta epäuskottavuudesta huolimatta Tumma on hyvin kirjoitettu ja sommiteltu ja vetää lukijan mukanaan.

Tapahtumapaikka on tutun pohjoisen suomalaiskaupungin sijasta eteläinen vieras maa, jonka kirjailija ilmeisesti tuntee hyvin ja johon lukija tutustuu mielellään. Tosin romanien asema on heikko ja kohtelu vastenmielistä. Ajankohtaisuutta kirjaan tuo pakolaisvirta, joka pyrkii Serbian kautta EU:hun. Pakolaisten hyväksikäyttö ja ihmissalakuljetus vaikuttaa myös Annan tutkimuksiin.

Tumma on toinen hyvä kotimainen rikosromaani, jonka olen lukenut dekkariviikolla. Ensimmäinen oli Pauliina Suden Takaikkuna.

Kati Hiekkapelto: Tumma

Otava 2016, 300 s.