Kiran Desai: Menetyksen perintö

Menetyksen perintö sijoittuu Intian koilliskulmaan Nepalin naapuriin. Eläkkeellä oleva tuomari Jemubhai Patel asuu ränsistymässä olevassa talossaan orvoksi jääneen tyttärentyttärensä Sain kanssa ainoana palvelijanaan kokki.

Kirjan nykyaika on 1980-luvun loppupuoli, jolloin Gorkha National Liberation Front vaati Intian nepalilaisseudulle autonomista asemaa. Menetyksen perintö kuvaa, kuinka kapina alkoi nuorten miesten liikehdintänä, mutta laajeni ja yltyi, ja lopulta muuttui väkivaltaiseksi. Minulta oli aikanaan mennyt tämä(kin) Intian lähihistorian tapahtuma täysin ohi.

Useimmat Menetyksen perinnön henkilöistä ihailevat ulkomaita. Mitä vanhemmasta ja varakkaammasta ihmisestä on kysymys, sitä varmemmin ihailun kohde on entinen valloittaja eli Iso-Britannia. Mikään ei ole hienompaa kuin lapsi, joka on päässyt Lontooseen BBC:lle töihin. Tuomarikin on aikanaan opiskellut Englannissa, mutta hän on kyynistynyt ja erakoitunut, eikä rakasta mitään muuta kuin koiraansa.

Nuoret ja köyhät puolestaan haaveilevat Yhdysvalloista. Kokin poika Biju on onnistunut saamaan viisumin ja on jäänyt New Yorkiin laittomaksi siirtolaiseksi. Hän vaihtaa orjuuttavasta työpaikasta ja surkeasta yösijasta toiseen, mutta saa isältään kirjeitä, joissa häntä pyydetään järjestämään muille kylän nuorille miehille töitä. Bijun kautta kuullaan muutama arvosteleva repliikki:

”Hemmetin valkoihoiset!” sanoi Achootan, toinen astianpesijä Bijulle keittiössä. ”Perhana! Mutta tämä maa on sentään parempi kuin Englanti”, hän jatkoi. ”Täkäläisissä on vielä tekopyhyyttä. Ne uskovat olevansa hyviä ihmisiä, ja meikäläinen saa hetken hengähtää. Siellä ne huutavat kadulla päin naamaa: ’Painu takaisin sinne mistä olet tullutkin!’”

Niin sanotun eliitin vieraantuminen omasta maastaan tuntuu kummalliselta. Sai on jostain syystä käynyt nunnien sisäoppilaitosta ja hänen äidinkielekseen on muodostunut englanti. Hän virittelee romanssia nepalilaistaustaisen Gyanin kanssa, joka ihmettelee, kun Sai ei osaa kunnolla hindiä, eikä lainkaan paikallista kieltä.

Menetyksen perintö on saanut Booker-palkinnon vuonna 2006. Takakannessa kirjaa kutsutaan tragikoomiseksi. Komediaa tässä on aika vähän. Koomiset tapahtumat ja henkilöt kääntyvät niin traagisiksi, että niille ei voinut nauraa. Intialaista kirjallisuutta olisi hyvä lukea enemmän, jotta alkaisi ymmärtää edes joitain pieniä paloja elämästä tuossa suuressa maassa.

Kiran Desai: Menetyksen perintö

Suomentanut Kristiina Drews

Otava 2007, 547 s.

Englanninkielinen alkuteos The Inheritance of Loss 2006

***********

Menetyksen perintö kuuluu Helmet-haasteessa luonnollisesti kohtaan 33. Kirja kertoo Intiasta.