Anna-Liisa Ahokummun
esikoisteoksen aihe ei ole kovin omaperäinen: mies etsii isäänsä. Kun Max
Halman äiti on kuollut, Max alkaa selvittää omaa alkuperäänsä. Hän on tiennyt,
että hänen isänsä oli saksalainen sotilas toisen maailmansodan ajalta, mutta
paljon muuta äiti ei ollut pojalle kertonut. Tutkimus johtaa Maxin Hampuriin
saakka.
Kirjan nykyaika on 1980-luku. Sen lisäksi liikutaan 40-luvulla, mikä on aiheen vuoksi luonnollista. Rakenteessa pidin varsinaisesti
siitä, että luvut seuraavat kirjan nimessä olevia sinfonioita. Kun sinfoniat aikanaan
soitetaan, niin ne vastaavat ainakin tunnelmaltaan lukuja – tai luvut
sinfonioita.
Max on ammatiltaan perhostutkija.
Siitä kannen kuva. Perhoset eivät muuten ole kovin paljon esillä kirjassa,
mutta yhden perhosen kautta huomataan, että ihminen voi olla samalla tavalla
väärä, tai oikeastaan piiloutunut, kuin perhonen.
Tästä pienestä sympaattisesta uutuuskirjasta
löytyy paljon postauksia. Esimerkiksi Amman kirjablogissa on linkkejä niihin.
Anna-Liisa
Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Gummerus 2018, 175 s.
Sain kirjan kustantajalta
***********
Helmet-haaste: kohta
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.