Vesa Vares: Pallon herruus

Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo on kirja jalkapallon yhteydestä politiikkaan. Vesa Vares on professori ja tutkija, alanaan poliittinen historia, mutta hän tunnustaa olevansa myös jalkapallohullu. Kirjoittajan rakkaus lajia kohtaan näkyy kirjasta. Pallon herruus ei ole vain tutkijan näkemys, vaan myös jalkapallofanin kirjoitus. Tuo jälkimmäinen korostuu monissa otteluselostuksissa, vaikka kyseisillä peleillä olisikin yhteys poliittisiin ilmiöihin. Tutkimuksen perusteellisuus näkyy pitkässä lähdeluettelossa.

Kirjassa on viisi laajaa lukua: Jalkapallo fasismin ja natsismin käsissä, Elämän ja demokratian puolesta, Toveri jalkapallo, Etelä-Amerikka – jalkapallo elämän kuvana sekä Jalkapallo, politiikka ja uusi aika. Diktaattorit, kuten Mussolini ja myöhemmin Perón osasivat käyttää jalkapalloa hyväkseen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jalkapallo voi yhdistää kansaa, kuten fasistisessa Italiassa, ja sitä voi käyttää maineen parantamiseen, kuten esimerkiksi Argentiinan juntta teki vuoden 1978 MM-kisojen varjolla.

Toisaalta kansa on voinut vastustaa vallanpitäjiä jonkun joukkueen kautta.

”Usein on kuitenkin niin, että jokin joukkue mielletään painostavissa järjestelmissä varaventtiiliksi. Halutaan ainakin uskoa, että sen kautta on mahdollista osoittaa tyytymättömyyttä ja pienimuotoista vastarintaa edes yhdellä foorumilla ja massan osana ilman pelkoa välittömistä seurauksista.”

FC Barcelona Francon aikaan – ja nykyisin – lienee yleisesti tunnettu esimerkki. Kirjassa mainitaan neuvostoajalta Moskovan Spartak ”kapinallisena” joukkueena. Minulla on Spartakiin liittyvä henkilökohtainen muisto (ei tosin kapinallisuudesta). Olin 70-luvun lopulla käymässä Moskovassa ja huomasin, että Spartakilla oli peli. En enää muista, ketä vastaan. Lippuluukulla tietysti huomattiin, että olin ulkomaalainen. Lipunmyyjä riemastui kuultuaan, että olen Suomesta. Hän oli käynyt Suomessa ja tietysti Tampereella! Minun ei tarvinnut lainkaan ostaa lippua, vaan minut vietiin VIP-katsomoon seuraamaan ottelua.

Englannin ja Saksan välinen kilpailu, eteläamerikkalaisen pelitavan yhteys yhteiskuntaan, afrikkalaisen jalkapallon nousun ikuinen lupaus jne. ovat hienoja aiheita, mutta koskettavinta kirjassa on kuvaus jalkapallon pelaamisesta keskitysleireillä. Niillä tosiaan pelattiin. Terezinissä (entinen Theresienstadt) oli jopa oma liiga. ”Miten oli mahdollista, että oloissa, joissa nälkäkuolemat ja epidemiat olivat arkipäivää, olisi mahdollista, että joku jaksaisi pelata jalkapalloa?” Ehkä syynä oli tarve paeta kuoleman keskeltä edes johonkin normaaliin, arkiseen ja tuttuun.

Mitä kauempana historiassa ollaan, sitä syvemmälle kirjassa päästään. Nykyajan ilmiöiden käsittelyssä ei ole paljonkaan uutta jalkapalloa seuraavalle henkilölle. Esimerkiksi FIFA:n viimeisimmistä jalkapallon MM-kisojen isäntävalinnoista useimmat lienevät samaa mieltä.

”[- -] kisojen myöntämistä Qatarille ei voitu silloin eikä voida edelleenkään perustella millään asia-argumenteilla.”

Pallon herruus on ilmestynyt tänä vuonna, joten on hiukan huvittavaa lukea siitä spekulointia nyt jo menneisyyteen kuuluvista Venäjän MM-kisoista. Tuon osuuden olisi voinut vaikka jättää pois. Joka tapauksessa Pallon herruus on jalkapallofanille sivistävää ja mieluisaa luettavaa.

Alla on muutama jalkapallostadioneista ottamani kuva.

Ylhäällä vasemmalla Bayern Münchenin stadion, vieressä Fritz Walter -stadion Kaiserslauternissa, alhaalla vasemmalla Barcelonan Camp Nou, vieressä Real Madridin Santiago Bernabéu

Vesa Vares: Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo

Otava 2018, 414 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 44. Kirja liittyy johonkin peliin.