Maria Katajavuori: Kuoleman ja elämän kysymys

En yleensä koskaan voita mitään, mutta tämän kirjan sain palkintona Tiede-lehden lukijakilpailusta.

Ekologi Maria Katajavuori on keksinyt kirjaansa hyvän lähestymistavan. Kolmen ensimmäisen osan nimet ovat Yksilöiden itsetuhoisuus, Lajien itsetuhoisuus ja Yhteiskuntien itsetuhoisuus. Yhtäläisyyksiä löytyy.

Yksilöiden itsetuhoisuus käsittelee vanhenemista ja kuolemaa molekyyli- ja geenitasolla.

”Itsetuhoiset eliöt eivät menehdy mihinkään tiettyihin molekyyleihin eivätkä tiettyjen DNA-pätkien toimintaan, vaan siihen yksinkertaiseen realiteettiin, että evolutiivisessa historiassaan ne ovat kehittyneet kantamaan itsetuhoiset muutokset sallivaa koodia.”

Lajien itsetuhoisuus johtaa otsikkona lukijan ajattelemaan ihmistä itsetuhoisena lajina. Taustalla on yksilön itsekkyys, joka johtaa resurssien ylikäyttöön. Samalla tavalla käyttäytyvät muutkin lajit kuin ihminen. Katajavuori nostaa esille muun muassa ilvekset, sopulit, lepän ja jopa leivinhiivan. Lohduttavasti yhdenkään lajin itsemurhasta ei ole todisteita. Yhteiskunnat tekevät samaa kuin lajit. Mitä tehokkaammin käytetään olemassaolevia resursseja, kuten viljelysmaata, sitä paremmin yhteisö menestyy muihin verrattuna − siihen asti, kun resurssi on käytetty loppuun. Äskettäin lukemassani Yuval Noah Hararin kirjassa Sapiens oli paljon samoja ajatuksia maanviljelyyn siirtymisen vaikutuksista kuin tässä kirjassa.

Maallikko alkaa tuntea itsensä pessimistiksi ihmiskunnan suhteen, mutta kirjan neljännessä osassa Itsetuhoisuuden itsetuhoisuus Katajavuori herättelee toivoa ja perustelee, miksi itse jaksaa toimia ekokatastrofin torjumiseksi.

Kuoleman ja elämän kysymys on kirjoitettu hauskasti ja henkilökohtaisesti. Lukujen otsikoita ovat muun muassa Limasienen nauru, Turinoita turpeesta ja Hulluus on suhteellista. Henkilökohtaisuus tulee usein käytetystä minämuodosta ja esimerkeistä kirjailijan omasta elämästä. Kirjaa on helppo lukea, vaikka välillä tekstissä pyörivät TOR-proteiinit, Indy- ja metuselah-geenit ja entsyymit kuten superoksididismutaasi ja 8-oxo-dGTP. Taustalla on vankka tieteellinen tieto, minkä näkee pitkästä lähdeluettelosta ja huolellisista viitteistä. Tästä kirjasta oppii uusia asioita ja saa uusia näkökulmia. Ajatuksia herättävä kirja!

Maria Katajavuori: Kuoleman ja elämän kysymys

Atena 2018, 468 s.

***********

Kirjan aiheena on kuolema, joten sijoitan sen Helmet-haasteessa kohtaan 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.