Saksaan
työmatkalle mukaan ottamani luettava loppui kesken, joten ostin tämän kirjan
sikäläisestä kirjakaupasta. Se oli esille laitetuista kaupan kymmenestä
myydyimmästä kirjasta toinen saksalainen. Vasta myöhemmin kirjailijan nimi
alkoi tuntua hämärästi tutulta. Daniela Krienin esikoisteos on suomennettu
nimellä Vielä joskus kerromme kaiken ja siitä löytyy useita blogikirjoituksia.
Minä en ole lukenut sitä. Die Liebe im
Ernstfall (rakkaus hätätilassa) on Krienin kolmas teos. Se on ilmestynyt
tänä vuonna.
Kirja kertoo viidestä naisesta,
jokaisesta vuorollaan omassa luvussaan. Rakenne on varsin jännä. Naiset
vilahtelevat sivuhenkilöinä tai pelkästään mainintoina toistensa luvuissa. Kahden
viimeisen luvun naiset ovat sisaruksia, joten he osallistuvat toistensa elämään
enemmän.
Nimessä olevat hätätilat ovat
todella sellaisia. Yhden vauva kuolee, ilmeisesti kyseessä on kätkytkuolema.
Toinen miettii, teettääkö kolmannen abortin. Yhtään lasta hän ei ole
synnyttänyt. Kolmas kokee henkisen kriisin, kun miesystävä jättää. Kaksi
valitsee uran ja perheen välillä. Molemmat ovat taiteilijoita, toinen on
kirjailija ja toinen näyttelijä. Vaikka kirjan nimessä oleva rakkaus ehkä suuntaa
ajatukset naisen ja miehen väliseen suhteeseen, enemmän tässä on kysymys naisen
suhteesta lapsiin. Toki miehet ovat myös mukana, mutta tämän kirjan näkökulma
on naisten.
Tapahtumapaikka on Leipzig, jossa
myös kirjailija Krien asuu. Naiset olivat lapsia Berliinin muurin murtuessa ja
asuivat Itä-Saksassa, aivan kuin kirjailija itse. Saksalainen löytää kirjasta
varmasti enemmän viittauksia itä- ja länsisaksalaisuuteen kuin minä pystyin
huomaamaan. Selvimmin tausta näkyy sisarusparin vanhemmissa, joista varsinkaan
isä ei hyväksy maahan syntynyttä kulutuskulttuuria.
Yksi yksityiskohta kiinnitti
huomioni. Jokaisen naisen kertomuksessa esiintyy jossakin kohdassa tervapääskyjä
ikään kuin kommentoimassa. Esimerkiksi kirjailijan palatessa kotiin
epäonnistuneelta kesälomailulta lastensa, ex-miehensä ja tämän uuden kumppanin
kanssa, hän etsii taivaalta tervapääskyjä, mutta joutuu toteamaan olevansa
myöhässä. Ne ovat jo lentäneet pois. En tiedä, onko tervapääskyn nimi
saksalaisille jotenkin symbolinen. Se on Mauersegler, Mauer = muuri ja Segler =
purjehtija.
Havainnot ihmissuhteista ja
naisten eteen tulevat ongelmat ovat minusta yleispäteviä, mahdollisia missä
tahansa. Kirjan sijoittuminen nykyiseen itäiseen Saksaan tuo siihen oman
mielenkiintonsa. Katselin hieman saksalaisia blogeja ja niissä tästä pidetään
kovasti.
Daniela Krien: Die Liebe im Ernstfall
Diogenes 2019, 288 s.
***********
Die Liebe im Ernsfall
on ensimmäinen lukemani tänä vuonna ilmestynyt romaani, joten se on helppo
sijoittaa Helmet-haasteen kohtaan 49.
Vuonna 2019 julkaistu kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.