Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen

Dekkariviikon kunniaksi monet bloggaajat kirjoittavat tällä viikolla dekkareista. Viikkoa vetää Lukeva peikko -blogi. Sieltä on myös yllä oleva viikon tunnus. Yhdistän tähän postaukseen kolme pohjoismaista dekkaria.

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

Olen lukenut Seppo Jokisen Komisario Koskinen -sarjaa suunnilleen ilmestymisjärjestyksessä, mutta nyt hyppäsin yli monesta kirjasta ja luin melko tuoreen vuonna 2017 ilmestyneen osan. Aikaa on kulunut niin, että Koskinen tuntee ikävuosien painavan ainakin fyysisissä ponnistuksissa. Tutkittavana on uimarannalta naskali niskassa löytyneen miehen murha. Lukija tietää tekijän ja nopeasti myös Koskisen tutkimusryhmä. Murhaajan vangitsemisen jälkeen juttu mutkistuu. Uusia rikoksia ja uusia ihmisiä ilmestyy sekoittamaan aluksi selvältä näyttänyttä tapausta. Loppuhuipennuksen lähestyessä Koskinen miettii omia kykyjään: ”Koskinen osasi ammattinsa ja tiesi omat vahvuutensa, oikeudenmukaisuuden ja tinkimättömyyden. Hän tiesi myös suurimman heikkoutensa. Se oli ihmissuhteiden hoitaminen, yhtä lailla työ- kuin siviilielämässä.” Edellisen kerran Jokisen dekkareista kirjoittaessani sanoin niitä turvallisiksi. Sama pätee edelleen. Rikokset eivät ole sairaan mielikuvituksellisia niin kuin nykyisin on usein tapana, vaan mahdollisen tuntuisia tutussa suomalaisessa kaupunkiympäristössä.

Ida Axelsson: Dolda spår

Ida Axelsson oli minulle ennestään tuntematon ruotsalainen dekkaristi. Dolda spår on hänen toinen dekkarinsa. Päähenkilö on poliisi Linn Wide, joka on palannut Tukholmasta synnyinkaupunkiinsa Helsingborgiin. Linn Widellä on salaisuus, jota hänen kollegansa eivät tiedä. Hän on tunnetun rikollisen tytär ja hänen veljensä on kuuluisa jengijohtaja, rikollinen hänkin. Linn on adoptoitu lapsena, joten hän on viettänyt normaalia elämää, mutta aikuisena hän on ottanut yhteyttä biologiseen isäänsä. Linnin tausta on kirjassa varsin suuressa osassa. Tutkittava rikos on nuoren puolalaistytön murha. Tytön piti olla au pairina Dubaissa, eikä suinkaan viettämässä ylellistä elämää Ruotsissa. Murhan kanssa samaan aikaan Linn selvittelee vuosi sitten kadonneen ruotsalaistytön tapausta. Veli ilmoitti katoamisen vasta nyt. Miehinen vallanhimo, raha ja epäonnistuneet bisnekset - siinä syitä rikoksiin. Dolda spår ei ole kovin väkivaltainen, eikä yliampuvan mielikuvituksellinen. Vaikka kirjaa sanotaan itsenäiseksi jatko-osaksi, olisi ollut parempi lukea ensimmäinen Linnistä kertova kirja ensin. Tässä on kovin paljon viittauksia aikaisempaan ja esimerkiksi yksi henkilö, jota seurataan paljon, mutta jonka olemassaolo ei tämän kirjan tarinan kannalta ollut lainkaan tarpeellinen. Linn Wide -sarja on selvästi tarkoitettu luettavaksi järjestyksessä.

Samuel Bjørk: Yölintu

Yölintu on norjalaisen Samuel Bjørkin toinen dekkari. Olen lukenut myös ensimmäisen, nimeltään Minä matkustan yksin. Bjørkin sankarit ovat murhatutkija Holger Munch ja häntä avustava nuori Mia Krüger. Munch on harvinaista kyllä absolutisti. Hän on eronnut ja haikailee vielä kymmenen vuoden jälkeen entistä vaimoaan takaisin. Mia Krüger on itsetuhoinen, mutta Munch on vetänyt hänet takaisin töiden pariin. Krügerillä on ainutlaatuinen kyky tunkeutua rikollisen pään sisään. Tosin tässä kirjassa kyky tuntuu lähes kadonneen. Yölinnun murhan uhri on aseteltu teatraalisesti näytteille ympärillään höyheniä ja suussaan valkoinen lilja. Alku on siis dramaattisempi kuin esimerkiksi Jokisen dekkarissa, ja koko kirja edustaa nykyistä suuntausta, jossa rikoksella on erikoinen kieroutunut syy. Tässä taustalta löytyy vuosien takaista julmuutta ja nykyajan nettimaailman mustaa puolta. Yölinnussa on samoja ideoita kuin Bjørkin edellisessä kirjassa ja se häiritsi minua jonkin verran.

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

CrimeTime 2017, 2. painos, 365 s.

Ida Axelsson: Dolda spår

MiMa Förlag 2018, 319 s.

Samuel Bjørk: Yölintu

Suomentanut Päivi Kivelä

Otava 2017, 398 s.

Norjankielinen alkuteos Uglen 2015