Harry Potter 5, 6 ja 7

Luin aikanaan neljä ensimmäistä Harry Potteria melko pian niiden ilmestymisen jälkeen. Potter oli niin suuri kirjallinen ilmiö, että halusin tietää, mistä siinä on kysymys. Lainasin silloin kirjat ex-kollegan tyttäreltä, joka oli Potter-fani. Jotenkin jatko-osien lukeminen jäi. Tämän kesän mittaan olen lopulta lukenut sarjan viimeiset kolme osaa. Ajattelin, että olisi mukava tietää, miten tarina saadaan päätökseen.

Harry Potter itse oli muistikuvissani hieman ärsyttävä ja usein pelkällä onnella vaarallisista tilanteista selviytyvä koulupoika. Samanlainen hän oli vielä osassa 5 (Feeniksin kilta), mutta sen jälkeen hän alkoi aikuistua. Normaalia kehitystä siis. Harrysta tekee oivan sankarin hänen kaksijakoisuutensa. Hän ei ole pelkästään hyvä, vaan koko ajan on läsnä pahuuden uhka. Harry ei aina tiedä itsekään, mikä on hänen ja pimeyden lordin Voldemortin ero, kun he pääsevät sisälle toistensa mieleen.

Kirjojen toisteinen rakenne on varmaan osa viehätystä. Tylypahkan kouluvuosi alkaa, opettajissa on aina joku uusi juonta eteenpäin vievä persoona (erityisen vastenmielinen henkilö Feeniksin killassa), Voldemortin pyrkimykset alkavat nousta esiin, lopussa on taistelu. Viimeinen osa Kuoleman varjelukset poikkeaa kaavasta siltä osin, että Harry, Hermione ja Ron eivät menekään Tylypahkaan, vaan keskittyvät Voldemortin kaatamiseen.

Pottereihin sisältyvä erilaisuuden hyväksyminen on nykyisin vähintään yhtä tärkeä teema kuin kirjojen ilmestyessä. Harryn kummisetä Sirius Musta tiivisti Voldemortin kannattajien ajatukset: ”[- -] Voldemort oli heidän mielestään oikealla asialla, he kannattivat täysin velhorodun puhdistusta, jästisyntyisten karkottamista ja puhdasveristen valtaa.” Pelottavan tutun kuuloista.

Rowling on kerännyt kirjoihinsa aineksia vanhoista taruista ja mytologioista. Kotitonttuja, maahisia, jättiläisiä, kentaureja, Feenix-lintu, basiliski… Kaikenlaista vilahtelee, jotkut tärkeinä osasina, jotkut vähemmän tärkeinä. Suurin myytti on tietysti pelastaja, taakka, jonka Harry on saanut harteilleen. Kuoleman varjeluksissa Harryn vanhempien kotikylän muuttuva veistos näyttäytyy Harrylle jouluaattona.

”Enää se ei ollutkaan nimiä täyteen kaiverrettu obeliski vaan kolmea ihmistä esittävä veistos: miestä, jolla oli sotkuinen tukka ja silmälasit, naista, jolla oli pitkä tukka ja sievät lempeät kasvot, ja poikavauvaa, joka oli äitinsä sylissä.”

Vaikka en ikäni puolesta kuulu näiden kirjojen parhaaseen kohderyhmään, viihdyin niiden parissa hyvin. Ne voi halutessaan lukea fantasiaseikkailuina ilman sen kummempia pohdintoja. Mielikuvitusta, herkullisia hahmoja ja jännitystä riittää. Eikä Potter-kirjoista voi kirjoittaa mainitsematta Jaana Kaparin suomennoksia. Nautin erityisesti kekseliäistä sanoista. Suosikkini on Posityyhtynen (Ronin pikkupöllön nimi).

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Suomentanut Jaana Kapari

Tammi 2004, 1050 s.

Englanninkielinen alkuteos Harry Potter and the Order of the Phoenix 2003

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Suomentanut Jaana Kapari

Tammi 2006, 698 s.

Englanninkielinen alkuteos Harry Potter and the Half-Blood Prince 2005

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Suomentanut Jaana Kapari-Jatta

Tammi 2008, 828 s.

Englanninkielinen alkuteos Harry Potter and the Deathly Hallows 2007

***********

Helmet-haaste:

Feeniksin kilta, kohta 29. Kirjassa nähdään unia.

Puoliverinen prinssi, kohta 17. Kirjassa on kaksoset (Weasleyn kaksoset Fred ja George).

Kuoleman varjelukset, kohta 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (tähän sopisi koko Potter-sarja).