Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

Katja Petrovskaja haluaa selvittää, mihin hän kuuluu. Hän kirjoittaa juutalaisen sukunsa tarinaa. Isovanhemmat ja heidän vanhempansa ja lukuisat kaukaisemmat sukulaiset ovat muuttaneet ja paenneet ja levinneet ympäri maailmaa.

Petrovskaja on syntynyt Kiovassa neuvostokansalaiseksi. Hänen äidinkielensä on venäjä. Nykyisin hän asuu Saksassa ja kirjoittaa saksaksi. Kun hän tutki Varsovassa puolalaista sukuhaaraa, hänellä oli identiteettiongema.

”Matkustin saksanvenäläisenä sukulaisteni juutalaiseen Varsovaan, Poleniin, Polšaan, ja oli kuin molemmat kieleni olisivat tehneet minusta miehitysvaltojen edustajan. Olin mykkyyttä vastaan taistelleen suvun vesana lähtövalmis, mutta kieletön, en hallinnut yhtäkään esivanhempieni kielistä, en puolaa, en jiddišiä, en hepreaa, en viittomakieltä, en tiennyt mitään shtetlistä, en osannut yhtään rukousta, olin aloittelija kaikilla niillä elämänaloilla, jotka sukulaiseni olivat kokeneet kutsumuksekseen. Yritin slaavilaisilla kielilläni arvailla puolan sanoja, aavistukset korvasivat tiedon, Puola oli kuuro, minä mykkä.”

Suvussa oli kuuromykkien opettajia Petrovskajan isoäitiin saakka. Vaikka Petrovskaja väittää itseään edellä mykäksi, hän jatkaa suvun perinnettä kirjoittamalla.

Petrovskaja tutkii arkistoja ja nettiä. Hän käy muuallakin kuin Varsovassa, esimerkiksi Mauthausenin keskitysleirissä Itävallassa. Moskovaan turvallisuuspoliisin arkistoon hän ei tohtinut mennä, mutta löytää Berliinistä ulkoministeriön arkistosta käyttökelpoisia tietoja.

Juutalaisten esivanhempien elinaika osui ajoista hirveimpään. Varsovassa oli getto, Puolassa Oświęcim (Auschwitz) ja Kiovassa Babi Jar. Siihen liittyy kirjan nimi, Ehkä Esther. Hän oli Petrovskajan isän isoäiti, mutta isä ei ollut varma hänen nimestään. Kun muu perhe pakeni ennen Babi Jarin joukkoteloituksia, huonokuntoinen isoäiti ei päässyt pakenemaan.

Luin Ehkä Estherin tosikertomuksena Katja Petrovskajan suvusta, tietysti täydennettynä hänen omilla tulkinnoillaan. Kirjassa on jopa muutama valokuva.

Petrovskajan virkkeet ovat välillä pitkiä ja polveilevia, mutta teksti on siitä huolimatta sujuvaa luettavaa. Suomentajalle tämä on ollut vaativa tehtävä, mutta hän on onnistunut hyvin.

Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

Suomentanut Ilona Nykyri

Tammen Keltainen kirjasto 2015, 277 s.

Saksankielinen alkuteos Vielleicht Esther 2014

***********

Ehkä Esther on ainoa Petrovskajan tähän mennessä julkaisema romaani, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirjailijan ainoa teos.