Kuukauden nobelisti Imre Kertész: Tappio

Tappiossa on kaksi selkeästi erottuvaa osaa. Ensimmäisessä kirjailija, jota kutsutaan vain ukoksi, yrittää keksiä aiheen seuraavaan kirjaansa. Kun hän lopulta saa idean, hän alkaa kirjoittaa kirjaa Tappio. Hänen kirjoituksensa on toinen osa.

Kirjailija on epätoivoinen. Hänen pitäisi kirjoittaa vielä yksi romaani, jotta takaisi itselleen kohtuullisen eläkkeen. Hän on niin epätoivoinen, että etsii aihetta vuosien mittaan laatikkoon keräämistään lappusista. Inspiraatio löytyykin. Aiheeksi valikoituu hänen ensimmäisen kirjansa kustantamosta saama hylkäystuomio. Kyseinen kirja vaikuttaa kovasti Kertészin esikoiskirjalta, omiin keskitysleirikokemuksiin perustuvalta Kohtalottomuudelta.

Kirjailijan aiheen etsintää ja jahkailua kuvataan toistolla ja esimerkiksi hänen asuntonsa yksityiskohdilla. Se oli aika työlästä luettavaa, varsinkin kun teksti oli täynnä sulkuja. Tähän tyyliin:

”Hän oli myös polttanut ensimmäisen savukkeensa (astellen edestakaisin länteen avautuvan ikkunan ja itään sulkeutuvan ulko-oven väliä) (viipyen hetken eteisen pohjoisseinän peittävän, viehättävästä tekokuitukankaasta valmistetun verhon sekä avoimen kylpyhuoneen oven rajaamassa tilassa) (joka ovi oli itse asiassa ikuisesti auki, tuuletuksellisista syistä, sillä kylpyhuone oli vielä tunkkaista eteistäkin tunkkaisempi).”

Kun kirjailija aloittaa Tappion, tyyli muuttuu. Siitä eteenpäin on kuin Kafkaa lukisi. Päähenkilö, nimeltään Köves, saapuu jostakin kaupunkiin, joka on kuin Budapest, vaikka ei olekaan Budapest. Hän saa potkut työstä, jossa ei ole ollut, joutuu koneistajaksi konepajalle, vaikka ei osaa sorvata. Sieltä hänet määrätään Tuotantoministeriön lehdistöosastolle, jossa hän ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Köves ei ymmärrä mistään mitään. Hän ei käsitä ministeriön valtasuhteita. Hän ei hahmota elämää ympärillään. Hän ei tiedä, miksi ihmisiä katoaa, ja miksi jotkut kadonneet palaavat. Tässä pitää huomauttaa, että kirja on ilmestynyt 1988 eli ennen Itä-Euroopan vapautumista.

Loppupuolella yhdeksi aiheeksi nousee moraali ja kosto. Voiko ihminen valita, tekeekö hän ensimmäisen ratkaisevan teon, joka johtaa hänet lopulta massamurhaajaksi? Tai voiko hän valita tuon teon jälkeen toisaalle vievän suunnan?

Luin Tappiota kauan. Vika ei ollut kirjassa, vaan sen lukeminen osui liian kiireiseen aikaan. Tappiota ei pitäisi lukea pienissä pätkissä, vaan siihen pitäisi päästä keskittymään pitempään kerrallaan. Olen aiemmin lukenut Kertésziltä Kohtalottomuuden ja Lopetuksen. Varsinkin Kohtalottomuus on hieno kirja.

Kertészin suomennetuista kirjoista löysin seuraavia blogikirjoituksia:

Kohtalottomuus, Kannesta kanteen

Kaddish syntymättämälle lapselle, Kirjan pauloissa

Kaleeripäiväkirja, Päivi Kosonen

Kieli maanpaossa: kaksi juhlapuhetta, Nannan kirjakimara
Lopetus, Eniten minua kiinnostaa tie

Imre Kertész: Tappio

Suomentanut Outi Hassi

Otava 2005, 432 s.

Unkarinkielinen alkuteos A kudarc 1988