Clare Mackintosh kirjoittaa
suosittuja psykologisia trillereitä. Anna
minun olla lähtee käyntiin, kun nuori äiti Anna saa äitinsä itsemurhan
vuosipäivänä kortin, jossa lukee
”Itsemurhako? Mieti vähän.”
Annan molemmat vanhemmat ovat
tehneet itsemurhan hyppäämällä jyrkänteeltä mereen, isä ensin, äiti puoli
vuotta myöhemmin. Annan on ollut vaikea hyväksyä itsemurhia ja kortin saatuaan
hän on entistä vakuuttuneempi siitä että vanhemmat murhattiin. Hän vaatii uutta
tutkintaa. Eläkkeellä oleva entinen rikosetsivä Murray Mackenzie ottaa Annan
epäilyn vakavasti ja aloittaa tutkimukset omin päin. Murray on jäänyt
siviilivirkamieheksi poliisiaseman vastaanottoon, eikä hän saisi enää puuttua rikostutkintaan.
Tuon enempää juonesta ei voikaan
sanoa pilaamatta kirjaa lukijalta. Jo kirjan kanteen kirjailijan ja kirjan
nimen lisäksi painetut kolme virkettä paljastavat liikaa. Ne eivät kertoneet
koko juonta, eivät sentään, mutta latistivat lukukokemusta selvästi. Varsinkaan
alkupuolelle ei jäänyt paljon pohdittavaa. Siitä huolimatta Anna minun olla on sen verran pätevä
trilleri, että se piti otteessaan ja tuli luetuksi pikaisesti. Mitenkään
pelottava se ei ollut.
Sympaattisin hahmo oli Murrey.
Hän paneutui juttuun tosissaan ja piti samalla hellästi huolta vaimostaan
Sarahista, joka kärsi rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Piristääkseen vaimoaan
Murrey jutteli hänen kanssaan tutkimuksestaan, mikä ei oikeastaan olisi ollut
sallittua. Sarahista oli apua, koska hän osasi katsoa tosiasioita luovasti ja
eri näkökulmasta kuin poliisit.
Clare Mackintosh: Anna
minun olla
Suomentanut Päivi
Pouttu-Delière
Gummerus 2018, 438 s.
Englanninkielinen
alkuteos Let Me Lie
***********
Helmet-haasteen kohta 19. Et
pidä kirjan nimestä on osoittautunut minulle vaikeaksi. Sijoitan nyt tämän
kirjan siihen kohtaan, lähinnä siksi että nimi Anna minun olla ei ole iskevä kuten trillerillä pitäisi olla.
Edellisen lukemani Mackintoshin kirjan nimi oli Annoin sinun mennä. Nimet eivät ole tehokkaita ja ne on vaikea
muistaa tai ainakin menevät sekaisin.
Minustakin nämä kirjojen nimet muistuttavat liikaa toisiaan. Tykkään, kun dekkarin nimestä jo näkee, että mikä kirja on kyseessä.
VastaaPoistaKyllä, ja nimenomaan trillerin nimen pitäisi olla helposti mieleen jäävä.
PoistaEn tiedä, onko nimissä haettu jotain yhtäläisyyttä tarkoituksella, mutta ainakin minulta ne menevät sekaisin. Mackintoshin dekkareista olen kyllä tykännyt, myös tästä.
VastaaPoistaNimet ovat suoria käännöksiä englannista, joten ehkä ne ovat tarkoituksella samantyyppisiä.
PoistaOlen lukenut nyt kaksi Mackintoshin kirjaa enkä ole oikein vakuuttunut. Joku niissä tökkii, vaikka periaatteessa niissä ei olekaan vikaa. Kaipaan ehkä enemmän jännitystä. Saatan silti lukea tämänkin, joku näissä kuitenkin kiinnostaa.
VastaaPoistaOn totta, että Mackintoshin kirjat eivät ole kovin jännittäviä trillereiksi.
Poista