Kirjaston novellihyllystä löysin
kirjan, jossa on 10 novellia kymmeneltä intialaiselta kirjailijalta, jotka
kaikki kirjoittavat englanniksi. Novellit on valinnut ja suomentanut Titia
Schuurman. Kiinnostuin kirjasta heti. Intialaisen kirjallisuuden tuntemukseni
on lähes olematon. Olen lukenut jotakin vain kirjailijoilta Rabindranath
Tagore, Arundhati Roy, Vikram Seth, Kiran Desai ja Salman Rushdie. Rushdie on nykyisin britti, mutta lasken hänet tässä intialaiseksi. Arundhati Roy muuten mainitaan kahdessa novelleista.
Kokoelman Aito huijaus kirjailijat ovat: Tabish Khair, Parvati Sharma,
Shahnaz Habib, Radhika Jha, Jaspreet Singh, Anjum Hasan, Mridula Koshy, Janice
Pariat, Philip John ja Manjula Padmanabhan. Seitsemän heistä on naisia.
Novelleissa on suomalaiselle
tietysti eksotiikkaa, joka näkyy jo niiden nimistä, kuten Parvati Sharman Kuollut kameli tai Radhika Jhan Norsu ja Maruti. Mutta jos jätetään
eksotiikka pois, niin novellit ovat ihan novelleina hyviä, jotkut jopa
erinomaisia.
Rakkaus on yleismaailmallinen
aihe. Rakkaustarinoita ovat Kuollut kameli,
Shahnaz Habibin Aito ja vieraanvarainen
ja Mridula Koshyn Koodawallan rakkaus,
jonka teksti on hyvin kaunista. Rakkaus on tavallaan aiheena myös Anjum Hasanin
novellissa Immanuel Kant Shillongissa,
mutta siinä painottuu enemmänkin ihmisen vastuu teoistaan.
Jaspreet Singhin Kapteeni Faiz saattaa yhteen kaksi
Kashmirissa eri puolella taistelevaa upseeria, jotka kumpikin rakastavat
runoutta. Hiukan mystiikkaa on Janice Pariatin novellissa Taivashaudat, jossa ihmisen sielu on siirtynyt tiikeriin. Ja ihan
omanlaisensa on Manjula Padmanabhan Syömingit.
Siinä nähdään, mitä tapahtuu eurooppalaiselle vampyyrille Intiassa.
Minun suosikeikseni nousivat
kuitenkin novellit, joiden taustalla on vahvimmin intialaisen yhteiskunnan
eriarvoisuus. Köyhät ihmiset jäävät osattomiksi ja ilman puolustajia, kuten
Thabish Khairin Huijauksessa, jossa
äiti ja poika ovat menettäneet maatilkkunsa ja joutuneet Delhin kaduille.
Pitkässä novellissa Norsu ja Maruti
pysäköintialueen vahti, nuori vasta naimisiin mennyt Kishore joutuu
sanaharkkaan maksunsa laiminlyövän varakkaan naisen kanssa. Paikalle saapuvat
poliisit hakkaavat Kishoren ja vievät hänen rahansa ja lopullinen rangaistus
tulee pysäköintialueen omistajalta. Intiasta tulee Suomeenkin välillä uutisia
joukkoraiskauksista. Philip Johnin novellissa Muutos on liian vaisu sana naisten käsiin alkaa kasvaa saksia ja
veitsiä, joilla he voivat puolustautua. Tšekkiläinen lääketieteen opiskelija
Franz, joka on vaihto-opiskelijana Intiassa, toteaakin, että muutos on liian
vaisu sana kuvaamaan Intiaan tarvittavaa muutosta. Muodonmuutos, metamorfoosi
tarvitaan, ja nythän se on alkanut.
Vilkaiskaapa näitä novelleja, jos
saatte ne käsiinne. Suosittelen!
Aito huijaus – 10 novellia
nyky-Intiasta
Koonnut ja suomentanut Titia
Schuurman
Aporia 2016, 219 s.
Novellien alkukieli
englanti
***********
Helmet-haasteessa kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.
vihjaan miehelleni... joka opettelee hindiä, osaa lukea ja kirjottaa
VastaaPoistaHindiä! Onpa hienoa. Häntä nämä novellit saattaisivat kiinnostaa.
PoistaTäytyy pitää novellit mielessä. Novellihaaste oli siitä mainio, että niitä tuli pitkästä aikaa luettua enemmän, enkä ihan ymmärtänyt miksi en lue niitä useammin. Mutta sittemmin romaanit ovat taas sysänneet novellit taka-alalle ja unohduksiin.
VastaaPoistaOletko lukenut Aravind Adigan Valkoisen tiikerin? Se on minusta täydellinen. Riksakuskin näkökulma. Hauskuus on siinä surrealistista, koska se maailma on.
Olen kuullut Adigan kirjasta, mutta en ole lukenut sitä. Laitan muistiin.
PoistaKiitos vinkistä, kiinnostaa todella. Olen pitänyt niin paljon Arundhati Royn kirjoista.
VastaaPoistaOle hyvä! Arundhati Roy on tosiaan hieno.
Poista