tiistai 15. lokakuuta 2019

Aito huijaus – 10 novellia nyky-Intiasta

Kirjaston novellihyllystä löysin kirjan, jossa on 10 novellia kymmeneltä intialaiselta kirjailijalta, jotka kaikki kirjoittavat englanniksi. Novellit on valinnut ja suomentanut Titia Schuurman. Kiinnostuin kirjasta heti. Intialaisen kirjallisuuden tuntemukseni on lähes olematon. Olen lukenut jotakin vain kirjailijoilta Rabindranath Tagore, Arundhati Roy, Vikram Seth, Kiran Desai ja Salman Rushdie. Rushdie on nykyisin britti, mutta lasken hänet tässä intialaiseksi. Arundhati Roy muuten mainitaan kahdessa novelleista.

Kokoelman Aito huijaus kirjailijat ovat: Tabish Khair, Parvati Sharma, Shahnaz Habib, Radhika Jha, Jaspreet Singh, Anjum Hasan, Mridula Koshy, Janice Pariat, Philip John ja Manjula Padmanabhan. Seitsemän heistä on naisia.

Novelleissa on suomalaiselle tietysti eksotiikkaa, joka näkyy jo niiden nimistä, kuten Parvati Sharman Kuollut kameli tai Radhika Jhan Norsu ja Maruti. Mutta jos jätetään eksotiikka pois, niin novellit ovat ihan novelleina hyviä, jotkut jopa erinomaisia.

Rakkaus on yleismaailmallinen aihe. Rakkaustarinoita ovat Kuollut kameli, Shahnaz Habibin Aito ja vieraanvarainen ja Mridula Koshyn Koodawallan rakkaus, jonka teksti on hyvin kaunista. Rakkaus on tavallaan aiheena myös Anjum Hasanin novellissa Immanuel Kant Shillongissa, mutta siinä painottuu enemmänkin ihmisen vastuu teoistaan.

Jaspreet Singhin Kapteeni Faiz saattaa yhteen kaksi Kashmirissa eri puolella taistelevaa upseeria, jotka kumpikin rakastavat runoutta. Hiukan mystiikkaa on Janice Pariatin novellissa Taivashaudat, jossa ihmisen sielu on siirtynyt tiikeriin. Ja ihan omanlaisensa on Manjula Padmanabhan Syömingit. Siinä nähdään, mitä tapahtuu eurooppalaiselle vampyyrille Intiassa.

Minun suosikeikseni nousivat kuitenkin novellit, joiden taustalla on vahvimmin intialaisen yhteiskunnan eriarvoisuus. Köyhät ihmiset jäävät osattomiksi ja ilman puolustajia, kuten Thabish Khairin Huijauksessa, jossa äiti ja poika ovat menettäneet maatilkkunsa ja joutuneet Delhin kaduille. Pitkässä novellissa Norsu ja Maruti pysäköintialueen vahti, nuori vasta naimisiin mennyt Kishore joutuu sanaharkkaan maksunsa laiminlyövän varakkaan naisen kanssa. Paikalle saapuvat poliisit hakkaavat Kishoren ja vievät hänen rahansa ja lopullinen rangaistus tulee pysäköintialueen omistajalta. Intiasta tulee Suomeenkin välillä uutisia joukkoraiskauksista. Philip Johnin novellissa Muutos on liian vaisu sana naisten käsiin alkaa kasvaa saksia ja veitsiä, joilla he voivat puolustautua. Tšekkiläinen lääketieteen opiskelija Franz, joka on vaihto-opiskelijana Intiassa, toteaakin, että muutos on liian vaisu sana kuvaamaan Intiaan tarvittavaa muutosta. Muodonmuutos, metamorfoosi tarvitaan, ja nythän se on alkanut.

Vilkaiskaapa näitä novelleja, jos saatte ne käsiinne. Suosittelen!

Aito huijaus – 10 novellia nyky-Intiasta
Koonnut ja suomentanut Titia Schuurman
Aporia 2016, 219 s.
Novellien alkukieli englanti

***********
Helmet-haasteessa kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

6 kommenttia:

  1. vihjaan miehelleni... joka opettelee hindiä, osaa lukea ja kirjottaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hindiä! Onpa hienoa. Häntä nämä novellit saattaisivat kiinnostaa.

      Poista
  2. Täytyy pitää novellit mielessä. Novellihaaste oli siitä mainio, että niitä tuli pitkästä aikaa luettua enemmän, enkä ihan ymmärtänyt miksi en lue niitä useammin. Mutta sittemmin romaanit ovat taas sysänneet novellit taka-alalle ja unohduksiin.

    Oletko lukenut Aravind Adigan Valkoisen tiikerin? Se on minusta täydellinen. Riksakuskin näkökulma. Hauskuus on siinä surrealistista, koska se maailma on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut Adigan kirjasta, mutta en ole lukenut sitä. Laitan muistiin.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, kiinnostaa todella. Olen pitänyt niin paljon Arundhati Royn kirjoista.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.