Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina

Pentti Haanpää (1905-1955) on suomalaisen kirjallisuuden mestareita. Hän nousi maineeseen 20-vuotiaana ensimmäisellä novellikokoelmallaan Maantietä pitkin. Ura päättyi turhan varhaiseen hukkumiskuolemaan.

Kirjoittaja Matti Salminen sanoo, että hänellä oli käytössään enemmän materiaalia kuin häntä ennen Haanpäästä kirjoittaneilla. Haanpään jäämistö jakaantui hänen kuolemansa jälkeen moneen osaan. Jäämistössä oli kaunokirjallisen materiaalin lisäksi henkilökohtaista aineistoa. Salmisen mukaan jäämistön osia paljastui vielä 2013.

Olen lukenut Haanpäältä vain romaanit Yhdeksän miehen saappaat ja Noitaympyrä. Jälkimmäinen ilmestyi postuumisti. Haanpään tuotannon suurin osa on novelleja. Niihinkin kannattaisi varmasti tutustua. Novelleja ilmestyi kokoelmina, mutta paljon myös lehdissä. Salminen on tehnyt ison työn etsiessään lehdissä ilmestyneitä novelleja. Listaus on kirjan lopussa. Mielenkiintoinen oli tieto, että monet novellit (ja jopa romaanien osat) ilmestyivät ensin jossain lehdessä ja vasta myöhemmin kirjassa. Tuo on helppo ymmärtää esimerkiksi Yhdeksän miehen saappaiden rakenteen perusteella.

Pentti Haanpään tarina on nimenomaan elämäkerta. Teosten esittelyä etsivälle Salminen suosittelee Vesa Karosen kirjaa Haanpään elämä. Mutta on tässä tietysti tekstiä myös teoksista, yksittäisiä novelleja myöten, sekä aikalaisten arvioita ja teosten vastaanottoa.

Haanpään elämäntarinasta jäi parhaiten mieleen hänen itseoppineisuutensa sekä julkaisusaarto, johon hän joutui Kentän ja kasarmin ilmestymisen jälkeen. Haanpää kävi vain kansakoulun ja senkin normaalia vanhempana. Hän valmistautui kirjailijaksi lukemalla paljon. ”Pentti luki aina ja joka paikassa pienestä pitäen.” Haanpää opiskeli myös englantia Kansanvalistusseuran materiaalin avulla. Englanti laajensi mahdollisuuksia tutustua maailmankirjallisuuteen.

Vuonna 1928 ilmestynyt Kenttä ja kasarmi ei sopinut ajan henkeen. Sen seurauksena Haanpään kirjoja ei ilmestynyt 1930-luvun alussa. ”Haanpää itse kirjoitti vainon vuosien päiväkirjoissaan, että saarto hänen ympärillään on kova.” Lehdissä hänen kirjoituksiaan julkaistiin, nimittäin vasemmistolaisissa lehdissä. Haanpää ei ollut minkään puolueen jäsen, mutta vasemmistolainen hän oli ja kuului esimerkiksi Kiila-ryhmään. Professori Kari Sallamaa on luonnehtinut Haanpäätä seuraavasti: ”[- -] tekstien yleissuuntaus on vasemmistolainen avaran yhteiskunnallisen humanismin linjalla.”

Luin Pentti Haanpään tarinan kiinnostuneena ja löysin siitä paljon sellaista, mitä en ennestään tiennyt. Jonkin verran minua häiritsi Salmisen tapa arvostella kustannustoimittajaa ja Haanpää-tutkijaa Eino Kauppista vähän väliä. Arvostelu on ilmeisen perusteltua, mutta jatkuvana jokseenkin rasittavaa.

Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina

Into 2013, 304 s.

*********** 

Löysin tämän lukuvinkin Erkki Tuomiojan blogista, joten merkitsen kirjan Helmet-haasteen kohtaan 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja.