Alice Munro: Sanansaattaja

Sanansaattaja on erilainen kuin aikaisemmin lukemani Alice Munron novellikokoelmat. Munro paneutuu tässä sukunsa historiaan. Lyhyessä niminovellissa, joka päättää kokoelman, hän kertoo, miksi:

”Emme voi vastustaa menneisyyden penkomista, epäluotettavien todisteiden selaamista, hajanaisten nimien ja kyseenalaisten päivämäärien ja anekdoottien yhdistelyä, langanpätkissä roikkumista, halutessamme väen vängällä tulla liitetyksi kuolleisiin ja sitä kautta elämään.”

Sanansaattajassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä on tarinoita Munron isänpuoleisen suvun, Laidlawien, historiasta alkaen Skotlannista 1700-luvulta. Toisessa osassa on minämuotoisia kertomuksia, muistelmia Munron omasta elämästä. Niistä hän varoittaa esipuheessaan, että henkilöt ovat saattaneet etääntyä kauas alkuperäisistä esikuvistaan. Munro ei kutsu kokoelman kirjoituksia novelleiksi, vaan kertomuksiksi.

Munro luo elämänmakuista ajankuvaa on sitten kysymyksessä 1800-luvun alun laivamatka Edinburghista Amerikkaan (tarkemmin Kanadaan) tai myöhemmän sukupolven erakoitunut perhekunta. Kirjailijan isänsä suuhun laittaman ihmettelyn mukaan:

”Kun ajattelee mitä heidän esi-isänsä tekivät”, hän sanoi. ”Miten he uskalsivat koota kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä valtameren yli. Mikä heidät sitten lannisti? Ja niin pian.”

Kertomukset ovat täynnä ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä elämästään miten kukin pystyy: Pikku-Maryksi kutsuttu perheen väheksytty tytär, joka rakastaa lapsia. Jamie, joka ei halua muuttaa Illinoisista Kanadaan isänsä kuoltua ja joka muuton estääkseen piilottaa vauvaikäisen siskonsa. Kaunis ja elinvoimainen isoäiti, joka ei ollut voinut mennä naimisiin suuren rakkautensa kanssa, mutta oli miehelleen kunnon vaimo. Munron isä, joka on elämänsä aikana turkismetsästäjä, turkistarhaaja, valimon yövahti ja kalkkunafarmari. Ja monta monta muuta.

Kertomuksista minua jäi eniten ajatteluttamaan Isät, joka kuuluu Munron omiin muisteluihin. Hänen oli helpompi käsitellä tunteitaan, jotka liittyivät koulukaverin väkivaltaiseen isään, kuin toisen tytön aivan toisella tavalla käyttäytyneeseen isään. ”Mikä siellä oli ollut niin uhkaavaa? Rakkaus vai hellyys? Jos niin oli, voisi kai sanoa että minä olin tutustunut sellaiseen liian myöhään.”

Muissa blogeissa mm. Eniten minua kiinnostaa tie, Sinisen linnan kirjasto, Oksan hyllyltä.

Alice Munro: Sanansaattaja

Suomentanut Kristina Rikman

Tammen Keltainen kirjasto 2008, 383 s.

Englanninkielinen alkuteos The View from Castle Rock 2006

***********

Helmet-haaste: kohta 42. Kirjassa on isovanhempia.