Juan José Millás: La soledad era esto

Olen lukenut muutaman kirjan espanjalaiselta Juan José Millásilta. La soledad era esto (yksinäisyys oli tämä) on hänen tuotantonsa alkupäästä.

Elena on 43-vuotias. Kirja alkaa, kun hän saa puhelimitse viestin äitinsä kuolemasta. Elenan suhde äitiinsä on ollut vaikea ja etäinen. Samoin on suhde tyttäreen sekä veljeen ja siskoon, erityisesti siskoon. Elena väittää, että äidin kuolema ei vaikuta häneen, mutta sehän ei ole tietenkään totta. Äidin kuolema on alkusysäys muutokselle.

La soledad era esto on hyvin eksistentiaalinen. Elena tuntee olevansa oman elämänsä ulkopuolella. Hän ei kuulu kenellekään, ei edes miehelleen, eikä hänelle kuulu mitään, paitsi äidiltä jäänyt seinäkello ja nojatuoli. Aikaisemmin lukemissani Millásin kirjoissa ideana on elämän katsominen jostakin oudosta tai uudesta kulmasta. Tässä kirjassa tuo toteutuu siten, että Elena palkkaa yksityisetsivän, joka varmistaa aviomiehen suhteen toisen naisen kanssa. Elena ei kertonut etsivälle, kuka on, joten tämä kirjoittaa raporttiinsa vähän myös Elenasta. Sen jälkeen Elena tilaakin etsivältä raportteja itsestään. Näin hän pääsee katsomaan itseään ulkopuolelta.

Etsivän raporttien lisäksi Elena lukee katkelmia äitinsä päiväkirjoista ja huomaa toistavansa tämän käytöstä. Äiti turvautui konjakkiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin. Elena polttaa hasista.

Muodonmuutos alkaa hasiksen käytön lopettamisesta ja aviomiehen jättämisestä. Avioliitto oli jo kuivahtanut, joten ero oli helpotus. Muodonmuutos on tässä oikea sana, sillä kirjassa viitataan suoraan Kafkan Muodonmuutokseen. Mihin Elenan muodonmuutos johtaa, ei ole selvää hänelle itselleenkään, mutta hän haluaa löytää oman elämänsä ja elää sopusoinnussa itsensä kanssa.

Olen pitänyt kaikista lukemistani Millásin kirjoista, ja niin pidin tästäkin.

Juan José Millás: La soledad era esto

Ediciones Destino 1990, 6. painos, 181 s. (1. painos myös 1990)

*********** 

Helmet-haaste: kohta 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos.