torstai 12. maaliskuuta 2020

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto

Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia kertoo tällä hetkellä menossa olevasta ihmisen aiheuttamasta sukupuuttoaallosta.
”Arvioiden mukaan kolmannes kaikista riuttoja muodostavista koralleista, kolmannes makean veden nilviäisistä, kolmannes hai- ja rauskulajeista, neljännes nisäkkäistä, viidennes matelijoista ja kuudesosa linnuista on matkalla unohduksiin. Lajeja katoaa kaikkialla: eteläisellä Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla, arktisilla alueilla ja Sahelissa, järvissä ja saarilla, vuorenhuipuilla ja laaksoissa. Jos tietää mitä etsiä, huomaa todennäköisesti merkkejä sukupuuttoaallosta jopa omalla pihalla.”
Historiasta tunnetaan viisi aikaisempaa suurta sukupuuttoa ja useita pienempiä. Tunnetuin on tietysti dinosaurukset hävittänyt asteroidin törmäyksen aiheuttama. Kuudes sukupuutto käsittelee myös aikaisempia sukupuuttoja ja niiden syitä.

Ilmastonmuutos ei ole ainoa syy sukupuuttoihin. Ihmisen vaikutus näkyy, ja on näkynyt jo kauan, muutakin kautta. Liikametsästys ja salametsästys, tarkoituksella ja tahattomasti siirretyt lajit, metsäalueiden pirstoutuminen liian pieniksi – kaikki nämä tuhoavat lajeja. Kirjan ensimmäinen esimerkki on eräs piiskasiimasienilaji (Bd), joka tuhoaa sammakkoeläimiä kaikkialla maailmassa. Syynä on ilmeisesti Bd:lle immuunien sammakkolajien siirtäminen mantereelta toiselle. Sammakkoeläimet ovatkin maailman uhanalaisin eläinluokka.

Ilmastonmuutos vaikuttaa monen mekanismin kautta. Nostan esille merten happamoitumisen, joka johtuu ilmakehässä lisääntyneen hiilidioksidin liukenemisesta veteen. Kun pH laskee, eliöt, muun muassa korallit, alkavat kuolla. Ilmaston lämpenemisessä oleellista on tapahtuman nopeus, jonka vuoksi eläimet ja kasvit eivät ehdi sopeutua uusiin olosuhteisiin.

Kuudes sukupuutto on valtavan hyvä tietokirja. Kolbert on paneutunut aiheeseensa perusteellisesti. Kirjassa on laaja lähdeluettelo ja kunnolliset lähdeviittaukset. Lisäksi hän on haastatellut asiantuntijoita, joiden ääni kuuluu kirjassa. Kuudes sukupuutto on myös lukijaystävällinen. Se tarjoaa paljon asiaa, mutta ei ole tylsä. Kolbert kuvaa käyntejään tutkimuskohteissa ympäri maailmaa, esimerkiksi metsäpalstoilla Andien rinteillä, korallisaari One Tree Islandilla ja valkokuonosyndroomaan kuolleiden lepakoiden täyttämässä luolassa Vermontissa. Kuvaukset luovat kirjaan käsinkosketeltavaa konkretiaa ja tuovat sukupuutot lukijan lähelle.

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia
Suomentanut Pirkko Vesterinen
Atena 2016, 2. painos, 367 s.
Englanninkielinen alkuteos The Sixth Extinction: An Unnatural History 2014

*********** 
Helmet-haaste: kohta 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kun kirjoitit tästä. On tosiaan valtavan huolestuttavaa, miten nopeasti maailmamme on peruuttamattomasti köyhtymässä ja jo köyhtynyt. Olen katsellut tätä kirjaa, mutta sen aihe on tuntunut niin ahdistavalta, etten ole lukenut sitä, ainakaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolbert kirjoittaa niin innostuneesti, että kirja ei tuntunut ahdistavalta aiheesta huolimatta.

      Kiitos kommenteista!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.