Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia kertoo
tällä hetkellä menossa olevasta ihmisen aiheuttamasta sukupuuttoaallosta.
”Arvioiden mukaan kolmannes kaikista riuttoja muodostavista koralleista, kolmannes makean veden nilviäisistä, kolmannes hai- ja rauskulajeista, neljännes nisäkkäistä, viidennes matelijoista ja kuudesosa linnuista on matkalla unohduksiin. Lajeja katoaa kaikkialla: eteläisellä Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla, arktisilla alueilla ja Sahelissa, järvissä ja saarilla, vuorenhuipuilla ja laaksoissa. Jos tietää mitä etsiä, huomaa todennäköisesti merkkejä sukupuuttoaallosta jopa omalla pihalla.”
Historiasta
tunnetaan viisi aikaisempaa suurta sukupuuttoa ja useita pienempiä. Tunnetuin
on tietysti dinosaurukset hävittänyt asteroidin törmäyksen aiheuttama. Kuudes sukupuutto käsittelee myös
aikaisempia sukupuuttoja ja niiden syitä.
Ilmastonmuutos
ei ole ainoa syy sukupuuttoihin. Ihmisen vaikutus näkyy, ja on näkynyt jo
kauan, muutakin kautta. Liikametsästys ja salametsästys, tarkoituksella ja
tahattomasti siirretyt lajit, metsäalueiden pirstoutuminen liian pieniksi –
kaikki nämä tuhoavat lajeja. Kirjan ensimmäinen esimerkki on eräs piiskasiimasienilaji
(Bd), joka tuhoaa sammakkoeläimiä kaikkialla maailmassa. Syynä on ilmeisesti
Bd:lle immuunien sammakkolajien siirtäminen mantereelta toiselle.
Sammakkoeläimet ovatkin maailman uhanalaisin eläinluokka.
Ilmastonmuutos
vaikuttaa monen mekanismin kautta. Nostan esille merten happamoitumisen, joka
johtuu ilmakehässä lisääntyneen hiilidioksidin liukenemisesta veteen. Kun pH
laskee, eliöt, muun muassa korallit, alkavat kuolla. Ilmaston lämpenemisessä
oleellista on tapahtuman nopeus, jonka vuoksi eläimet ja kasvit eivät ehdi
sopeutua uusiin olosuhteisiin.
Kuudes sukupuutto on
valtavan hyvä tietokirja. Kolbert on paneutunut aiheeseensa perusteellisesti.
Kirjassa on laaja lähdeluettelo ja kunnolliset lähdeviittaukset. Lisäksi hän on
haastatellut asiantuntijoita, joiden ääni kuuluu kirjassa. Kuudes sukupuutto on myös lukijaystävällinen. Se tarjoaa paljon
asiaa, mutta ei ole tylsä. Kolbert kuvaa käyntejään tutkimuskohteissa ympäri
maailmaa, esimerkiksi metsäpalstoilla Andien rinteillä, korallisaari One Tree
Islandilla ja valkokuonosyndroomaan kuolleiden lepakoiden täyttämässä luolassa
Vermontissa. Kuvaukset luovat kirjaan käsinkosketeltavaa konkretiaa ja tuovat
sukupuutot lukijan lähelle.
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia
Suomentanut Pirkko Vesterinen
Atena 2016, 2. painos, 367 s.
Englanninkielinen alkuteos The Sixth Extinction: An Unnatural
History 2014
***********
Helmet-haaste: kohta 20. Luonnon
monimuotoisuutta käsittelevä kirja.
Hyvä kun kirjoitit tästä. On tosiaan valtavan huolestuttavaa, miten nopeasti maailmamme on peruuttamattomasti köyhtymässä ja jo köyhtynyt. Olen katsellut tätä kirjaa, mutta sen aihe on tuntunut niin ahdistavalta, etten ole lukenut sitä, ainakaan vielä.
VastaaPoistaKolbert kirjoittaa niin innostuneesti, että kirja ei tuntunut ahdistavalta aiheesta huolimatta.
PoistaKiitos kommenteista!