Riivaus.
Romanttinen kertomus
on monitasoinen romaani. Päällimmäisellä tasolla (vuonna 1986) kirjallisuuden
tutkijat Roland Michell ja Maud Bailey yrittävät selvittää, mitä tapahtui
1800-luvulla kahden runoilijan välillä. Roland on erikoistunut huomattavaan
runoilijaan Randolph Henry Ashiin ja Maud vähemmän tunnettuun Christabel
LaMotteen. Jäljitys alkaa, kun Roland löytää ennestään tuntemattomia Ashin
kirjeluonnoksia naiselle, joka osoittautuu LaMotteksi. Maud on Britannian paras
LaMotte-tuntija, ja yhdessä Maud ja Roland löytävät LaMotten ja Ashin salassa
pysyneet kirjeet.
1800-luvun tapahtumat ovat
romaanin toinen taso. Ne aukeavat vähitellen runoilijoiden kirjeenvaihdon,
muiden kirjeiden ja muutaman päiväkirjan avulla, kun tekstejä osaa tulkita
oikein.
Kolmas taso on Ashin ja LaMotten
runot. LaMotten tärkein teos on runoelma Melusina-keijukaisesta. Melusina on myyttinen
hahmo, muodoltaan puoliksi nainen, puoliksi käärme tai kala. Riivauksessa hänet on sidottu Bretagneen. Maud on feministinen
tutkija, ja hänen ja Melusinan tarinan kautta kirjaan tulee feminististä
painotusta. Ashin tuotanto on laaja,
mutta se tukeutuu vahvasti myytteihin. Yksi hänen tunnetuimpia teoksiaan on
runoelma Ragnarök. Romaanin neljännen tason muodostavat nuo vanhat myytit.
Rolandin ja Maudin ympärillä
liikkuu muita tutkijoita, joilla kaikilla on omat intressinsä. Rolandin ohjaaja professori
Blackadder työskentelee British Museumin pölyisessä kellarissa, kun taas
maailman johtavaksi Ash-tutkijaksi ilmoittautuneella yhdysvaltalaisella
professori Cropperilla tuntuu olevan rajoittamattomat taloudelliset resurssit. Kilpailu maineesta – kuka löytää totuuden
kahden runoilijan suhteesta ja ehtii paljastamaan sen ensimmäisenä – yltyy loppua
kohti hillittömäksi.
”Sen jälkeen kun Blackadder ja Leonora ja Cropper olivat ilmaantuneet, kertomus oli joka tapauksessa muuttunut etsintäretkestä – oiva romanttinen kerrontamuoto – kilpajuoksuksi ja takaa-ajoksi, jotka olivat yhtä lailla käypiä muotoja.”
Lainauksen Leonora on yksi
tutkijoista.
Riivaus on niitä kirjoja, joita
lukiessani tunsin oman sivistykseni riittämättömyyden. Skandinaavinen mytologia
on jollakin tavalla tuttu (olen lukenut Byattin romaanin Ragnarök, jonka hän
kirjoitti vuosia Riivauksen jälkeen),
mutta tässä olisi ollut hyvä tuntea paremmin antiikin jumalat (kaikki varmaan
muistavat Proserpinan?) sekä englantilaisia runoilijoita kuten Wordsworth, Keats
ja Donne.
Omien tietojeni aukoista
huolimatta ihailin Byattin taitoa yhdistää kertomuksen eri tasot kiehtovaksi
kokonaisuudeksi. Alussa eri tekstityyppien lukeminen eteni hieman kankeasti, mutta vauhti
lisääntyi loppua kohti samalla kun jännitys kasvoi viimeisten arvoitusten ratkaisujen lähestyessä.
A S Byatt: Riivaus.
Romanttinen kertomus
Suomentanut Marja Alopaeus
Teos 2008, 709 s.
Englanninkielinen alkuteos Possession.
A Romance 1990
***********
LaMotten ja Ashin
kirjeet ovat Riivauksessa ratkaisevan tärkeässä osassa, joten kirja sopii
Helmet-haasteen kohtaan 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa.
Riivaus haastoi minuakin. Taisin aloittaa romaanin kolmesti, mutta kyllä se palkitsikin sitten, kun sain sen luettua. Byatt on taitava ja lahjakas, hänen tekstinsä on kuin sivistyksellinen runsaudensarvi.
VastaaPoistaByatt on hieno kirjailija. On kumma, että hänen tuotantoaan on suomennettu vain vähän.
PoistaTänä keväänä lukemassani Barbara Michaelsin Ismenessä, joka on aika kevyttä kirjallisuutta, oli samanlainen teema: tutkijat kilpailivat siitä, kuka saisi mahdollisuuden julkaista 1800-luvun tuntemattoman naiskirjailijan teoksen. Byatt kuulostaa kiinnostavalta, mutta tässä on aika hurja määrä sivuja, joten voisin joskus ehkä kokeilla mieluummin tuota aiemmin lukemaasi Ragnarökiä.
VastaaPoistaRagnarök on aika erilainen kuin Riivaus, mutta voin lämpimästi suositella sitäkin.
Poista