perjantai 15. toukokuuta 2020

Ian McEwan: Makeannälkä


Serena on päätynyt yliopisto-opintojen jälkeen töihin turvallisuuspalvelu MI5:een. Sinne hänet johdatteli professori, jonka kanssa hänellä oli riitaisasti päättynyt suhde. Serena oli opiskellut äitinsä vaatimuksesta matematiikkaa Cambridgessa, vaikka olisi halunnut johonkin vaatimattomampaan yliopistoon opiskelemaan englantia ja kirjallisuutta. Hän luki intohimoisesti.

MI5 vastaa Ison-Britannian sisäisestä turvallisuudesta. Tapahtuma-aika on 1970-luvun alku, jolloin Pohjois-Irlannin väkivaltaiset levottomuudet olivat pahimmillaan, öljykriisi heikensi taloutta ja kylmä sota oli voimissaan. Serena oli alimman tason työntekijä, joka puuhasteli kansioiden ja arkistojen parissa, kunnes hänet poimittiin peitetehtävään. Uudessa projektissa tuettiin vastavirtaan uivia taiteilijoita taloudellisesti. Taiteelliset piirit olivat poliittisesti kallellaan vasemmalle ja siihen haluttiin muutosta. Serena sai kohteekseen lupaavan nuoren kirjailijan. Jo kirjan ensimmäisissä lauseissa kerrotaan, että Serenan projekti ei onnistunut.

Serena on agenttitehtäviin täysin sopimaton, naiivi, hyväuskoinen, aina hyväksyntää hakeva. ”Äidin tavoin minulla oli voimakas taipumus totella.” Hän sotkeutui perinpohjaisesti.

1970-luvulla eläneenä muistan hyvin silloisen politiikan ja henkisen ilmapiirin. Ulkopuolisen tahon, kuten valtiollisen organisaation, yritys vaikuttaa taiteilijaan ei ole  kuitenkaan aikaan sidottu, vaan aihe, joka on ajankohtainen aina.

Makeannälän lopussa odottaa yllätys, josta en tässä tietenkään kerro mitään. Sen sijaan mainitsen, että Kumlinge esiintyy kirjassa lapsuuden paratiisina.

Nyt olen lukenut kolme Ian McEwanin romaania. Sementtipuutarhasta en pitänyt, Lauantaita kutsuin keskinkertaiseksi, eikä Makeannälkäkään nostanut McEwania suosikkikirjailijoideni joukkoon, vaikka pidinkin sen kirjallisuusaiheesta.

Makeannälästä on runsaasti blogikirjoituksia. Nostan esille kaksi. McEwanin suuri fani Leena Lumi ei pitänytkään kirjasta. Sen sijaan MarikaOksa piti Makeannälkää huippuhyvänä.

Ian McEwan: Makeannälkä
Suomentanut Juhani Lindholm
Otava 2013, 388 s.
Englanninkielinen alkuteos Sweet Tooth 2012

*********** 
Makeannälkä sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja.

2 kommenttia:

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.