Serena
on päätynyt yliopisto-opintojen jälkeen töihin turvallisuuspalvelu MI5:een.
Sinne hänet johdatteli professori, jonka kanssa hänellä oli riitaisasti
päättynyt suhde. Serena oli opiskellut äitinsä vaatimuksesta matematiikkaa
Cambridgessa, vaikka olisi halunnut johonkin vaatimattomampaan yliopistoon
opiskelemaan englantia ja kirjallisuutta. Hän luki intohimoisesti.
MI5
vastaa Ison-Britannian sisäisestä turvallisuudesta. Tapahtuma-aika on
1970-luvun alku, jolloin Pohjois-Irlannin väkivaltaiset levottomuudet olivat
pahimmillaan, öljykriisi heikensi taloutta ja kylmä sota oli voimissaan. Serena
oli alimman tason työntekijä, joka puuhasteli kansioiden ja arkistojen parissa,
kunnes hänet poimittiin peitetehtävään. Uudessa projektissa tuettiin
vastavirtaan uivia taiteilijoita taloudellisesti. Taiteelliset piirit olivat
poliittisesti kallellaan vasemmalle ja siihen haluttiin muutosta. Serena sai kohteekseen
lupaavan nuoren kirjailijan. Jo kirjan ensimmäisissä lauseissa kerrotaan, että
Serenan projekti ei onnistunut.
Serena on
agenttitehtäviin täysin sopimaton, naiivi, hyväuskoinen, aina hyväksyntää
hakeva. ”Äidin tavoin minulla oli voimakas taipumus totella.” Hän sotkeutui
perinpohjaisesti.
1970-luvulla
eläneenä muistan hyvin silloisen
politiikan ja henkisen ilmapiirin. Ulkopuolisen tahon, kuten valtiollisen
organisaation, yritys
vaikuttaa taiteilijaan ei ole kuitenkaan aikaan sidottu, vaan aihe,
joka on ajankohtainen aina.
Makeannälän lopussa odottaa
yllätys, josta en tässä tietenkään
kerro mitään. Sen sijaan mainitsen, että Kumlinge esiintyy kirjassa
lapsuuden paratiisina.
Nyt olen
lukenut kolme Ian McEwanin romaania. Sementtipuutarhasta en pitänyt, Lauantaita
kutsuin keskinkertaiseksi,
eikä Makeannälkäkään nostanut McEwania
suosikkikirjailijoideni joukkoon, vaikka pidinkin sen
kirjallisuusaiheesta.
Makeannälästä on
runsaasti blogikirjoituksia. Nostan esille kaksi. McEwanin suuri fani Leena Lumi ei pitänytkään kirjasta. Sen sijaan MarikaOksa piti Makeannälkää huippuhyvänä.
Ian McEwan: Makeannälkä
Suomentanut Juhani Lindholm
Otava 2013, 388 s.
Englanninkielinen alkuteos Sweet Tooth 2012
***********
Makeannälkä sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirjassa on
epäluotettava kertoja.
Minäkin pidin tästä kirjasta.
VastaaPoistaBlogikirjoitusten perusteella Makeannälkä on jakanut mielipiteitä.
Poista