Kuukauden nobelisti Aleksander Solženitsyn: Asian etu

Luin paljon Aleksander Solženitsynia 1970-luvulla, kun hänen kirjojaan suomennettiin: Ivan Denisovitšin päivä, Syöpäosasto, Ensimmäinen piiri, Elokuu neljätoista. Novellikokoelmaa Asian etu en ole lukenut aikaisemmin. Kokoelmassa on neljä novellia ja niiden lisäksi miniatyyreiksi kutsuttuja lyhyitä, yhden tai kahden sivun mittaisia kirjoituksia. Alkuperäiset kertomukset on kirjoitettu 1950- ja 1960-luvuilla.

Asian etu. Pitkässä niminovellissa teknilliselle opistolle on luvattu uudet käytännölliset tilat ja uusi asuntola. Opiskelijat ovat kesälomalla innoissaan auttaneet rakentamisessa, jotta kaikki olisi valmista syksyllä. Syyslukukauden alkaessa rehtorille ilmoitetaan, että tilat annetaankin kaupunkiin saadulle uudelle tieteelliselle instituutille. Asian etu vaatii.

”[- -] oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus törmäsivät vastakkain.”

Asian etu oli minusta puhdasta sosialistista realismia ihanteellisine opiskelijoineen ja heitä puolustavine opettajineen, jotka taistelivat byrokratiaa vastaan.

Zahar Kalitá. Kertoja ystävineen vierailee kaltoin kohdellulla Kulikovon taistelun muistomerkillä. Taistelussa venäläiset voittivat Kultaisen ordan joukot vuonna 1380. Yhtä rapistunut kuin muistomerkki on sitä vartioiva Zahar Kalitá. Novelli puhuu historian muistamisen ja kunnioittamisen tärkeydestä.

Oikea käsi. Karkotusvanki on päässyt henkeä uhkaavan sairauden vuoksi sairaalaan Taškentiin. Hän vertaa omaa asemaansa ympärillään oleviin vapaisiin potilaisiin. Jos ja kun hän paranee, hänen on palattava ikuiseen karkotukseen. Sairaalassakin on byrokratiaa ja vanhojen saavutusten halveksimista. Sen kertoja huomaa yrittäessään auttaa uutta potilasta.

Pääsiäiskulkue. Tupakkaa polttavat, ryypiskelevät ja metelöivät nuoret pilaavat käytöksellään kirkon pääsiäiskulkueen. Sivistymättömyyttä kauhisteleva kertoja ennustaa: ”Totisesti: kerran he kääntyvät ympäri ja tallaavat meidät kaikki – myös ne, jotka usuttivat heidät tänne!”

Miniatyyreissä toistuvat samat aiheet, varsinkin menneisyyden arvostuksen häviäminen, sekä vapaus. Vapaus voi olla vaikka omenapuiden ja ruohon makean tuoksun hengittämistä, kuten tarinassa Hengitys. Ihmisen käsitys itsestään kaikkeen pystyvänä olentona ja ihmisen todellinen pienuus luontoon verrattuna on aiheena muutamassa miniatyyrissä. Mieleen jääviä olivat Kolhoosilaisen reppu, joka korosti naisten kykyä kestää kuormaa, ja kunnianosoitus Sergei Jeseninille, Jeseninin synnyinseudulla.

Blogikirjoituksia Solženitsynin teoksista:

Ivan Denisovitšin päivä, Nipvet

Tapahtui Kretšetovkan asemalla, Sotaromaanit

Syöpäosasto, Keltainen kirjasto

Ensimmäinen piiri, Kirjasampo

Elokuu neljätoista, Keltainen kirjasto

Preussin yöt, Oksan hyllyltä

Aleksander Solženitsyn: Asian etu ja muita novelleja

Suomentanut Esa Adrian

Tammen Keltainen kirjasto 1974, 150 s.