tiistai 26. toukokuuta 2020

Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja

Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja on ilmestynyt vanhassa Neuvostokirjallisuutta-sarjassa. Luin aikaisemmin tänä vuonna samassa sarjassa julkaistuja latvialaisia novelleja. Novellien lisäksi kirjassa on lyhyt esipuhe ja kirjailijoiden tiiviit elämäkerrat.

Vanhimmissa novelleissa on ankeita ihmiskohtaloita. Äärimmäinen esimerkki on lohduton tarina työttömästä, joka nälissään ja kylmissään päätyy hirttäytymään (novelli Työtön). Monet novelleista liikkuvat maaseudulla tai sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Maaseutunovelleista suosikkini oli Mikä Laukysilta jäi sanomatta. Siinä vanha Laukys on elänyt kiukkuisen vaimonsa sätittävänä. Kun vaimo yllättäen kuolee, Laukys on epätoivoinen ja katuu sanomatta jääneitä helliä sanoja. Sota-ajan novelleista koskettava oli Kenkä, jossa orpo poika myy paritonta kenkää. Hän saakin kengän kaupaksi jalkansa menettäneelle nuorelle sotilaalle. Pojan ylpeys, epätoivo ja tuska purkautuvat lopussa itkuksi. ”Minä en ollut vielä itkenyt itseäni kuiviin.”

Uudemmissa novelleissa elämä ei ole enää yhtä ankeaa. Niissä on elämänmuutoksen kaipuuta (Vielä yksi päivä), haikeutta tyttären lähtiessä opiskelemaan (Keto jolla vesi virvoittaa), jalkapallohaaveita (Kun sielu haihtuu), ja jopa huumoria kahden sivun mittaisessa novellissa Ensi rakkaus. Nainen ihmettelee kahdenkymmenen vuoden takaisen entisen rakkaansa pysyvää vaikutusta:
”Sitä vain toivon, että joku kokenut psykologi selittäisi minulle, miksi ilon aallot käyvät ylitseni joka kerta, kun näen hänen liian pitkän palttoonsa ja vaivoin päälaen peittävän lippalakkinsa. Miksi ruoho näyttää vihreämmältä ja kukat tuoksuvat voimakkaammin heti, kun näen napin riippuvan hänen takistaan yhden säikeen varassa?”
Kokoelman päättää mainio elämänfilosofinen novelli Keräilijä, jossa mies kerää auringonlaskuja purkkeihin.

Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja on pieni katsaus liettualaiseen kirjallisuuteen. Tuorein novelli on vuodelta 1980. Uutta liettualaista kirjallisuutta lienee huonosti saatavilla suomeksi.

Sain vinkin tästä kirjasta Ketjukolaajalta, jonka postauksen voi lukea tästä.

Kokoelman kirjailijat ja novellit:
Julia Žemaitė: Miniä
Jonas Biliūnas: Työtön
Antanas Vienuolis: Tähtiteteilijä Šmukštaras
Juozas Grušas: Kuin aurinko
Petras Cvirka: Raja
Antanas Venclova: Lumituiskuun
Juozas Baltušis: Mitä Laukysilta jäi sanomatta
Jonas Avyžius: Vanhuudessa
Mykolas Sluckis: Oodi sialle
Jonas Mikelinskas: X ja Y
Juozas Pòžèra: Kenkä
Vladas Dautartas: Veronika siivoaa potilashuoneita
Algirdas Pocius: Heinäkuorma
Vytautė Želinskaite: Ensi rakkaus
Romualdas Lankauskas: Vielä yksi päivä
Eugenijus Ignatavičius: Omenapuu tuomiokirkkoaukiolla
Juozas Aputis: Keto jolla vesi virvoittaa
Romualdas Granauskas: Puiset silmät
Vytautas Martinkus: Russellin paradoksi
Ramunas Klimas: Kun sielu haihtuu
Saulius Tomas Kondrotas: Keräilijä


Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja
Novellien venäjänkielisistä käännöksistä suomentanut Ulla-Liisa Heino
Weilin+Göös, 1983, 292 s.

***********
Maailmanvalloitus-haaste: Liettua.

2 kommenttia:

  1. Kiva että maltoit lukaista tämän, vaikka siinä vähän jo vanhempaakin tekstiä on mukana. Olen myös lukaissut liettualaisten nykynäytelmien valikoiman Kolme kerettiläistä, joka sisältää kolmen kirjailijan näytelmät 2000-luvulta. Marius Ivaškevičiusilta on lisäksi julkaistu suomeksi näytelmä Naapuri, vuodelta 2005. Mielenkiintoinen latvialaisdraama muuten on Inga Ābelen näytelmä Jasmiini, vuodelta 2003.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei haittaa ollenkaan, että tekstit ovat vähän vanhempia. Sinähän olet tutustunut hyvin liettualaisiin näytelmiin!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.